– Hymy-lehden toimittaja kävi täällä 10 vuotta sitten ja teki lehtijuttua lomakohteista. Tämän jälkeen luin kyseisestä lehdestä, että Kupson kutsu arvosteltiin toiseksi parhaaksi yksityisesti toteutetuksi retkikohteeksi, jaurakkajärveläinen Jorma Alatalo kertoo.
Kupson kutsun retkeilyreitistö on rakennettu Jaurakkajärven kehittämishankkeen yhteydessä noin 20 vuotta sitten.
Alatalo oli alusta loppuun yksi hankkeen vetäjistä. Hän on ollut luontopolulla myös oppaana, kuten on nytkin.
Hankkeen aikana reitistön läheisyyteen rakennettiin yleinen veneranta, jossa on venesatama ja tulentekopaikka. Nykyisin Kupson kutsu on kaikkinensa Korpisen kylätoimikunnan vastuulla.
Alatalo kertoo, että kohteeseen kannattaa tulla erityisesti keväällä ja alkukesällä ennen juhannusta. Toinen hyvä ajankohta on syyskuusta marraskuuhun. Silloin itikoita ei yleensä ole vielä haitaksi asti.
Talvella luontopolku ei ole virallisesti auki, ja luntakin on yleensä ainakin metrin verran. Innokas hiihtäjä tai lumikenkäilijä tosin ei ole lumesta moksiskaan.
Kupson kutsu koostuu kolmesta reitistä, jotka ovat yli viisi kilometriä pitkä Lumous, neljän kilometrin Elämys ja noin yhdeksän kilometrin mittainen Keidas.
Pisimmällä reitillä voi kokeilla kalaonnea, sillä Keitaan varrella on Lohilampi. Lammesta voi narrata taimenta perholla, ongella tai uistimella – kunhan muistaa ostaa ensin kalastusluvan.
– Kesäkuumalla voi pulahtaa Lohilammen viileään veteen uimaan, ja lopuksi paistaa makkarat kodalla, Alatalo vinkkaa.
Toiseksi pisin reitti, Lumous, johdattaa retkeilijän Isojyrkän näköalalavalle ja kodalle. Näköalapaikalta näkee Pudasjärven lisäksi Taivalkoskelle, Puolangalle ja Suomussalmelle asti.
– Sieltä näkyy komeasti etenkin Jaurakkajärvi, Alatalo sanoo.
Lyhin ja helppokulkuisin reitti on Elämys, joka nimensä mukaisesti tarjoaa jotain mieleenpainuvaa. Polun varrella on nimittäin sauna, johon voi hakea pesuveden vieressä virtaavasta purosta. Pelkästään saunalle on parkkipaikalta matkaa reilun kilometrin verran.
Ennen saunaan tuli vesi läheisestä lähteestä letkua pitkin, mutta Alatalo kertoo myyrien syöneen letkun puhki. Ruisvoimaa veden kantamiseen siis hieman vaaditaan.
Alatalo kertoo, että alkuperäisenä suunnitelmana oli tehdä savusauna vieressä olevan törmän sisään. Hän kertoo, että sen rakentaminen olisi ollut iso investointi, ja käyttäjämäärät ulkosaunaa vähäisemmät.
Jaurakkajärveläisille Kupson kutsu tarjoaa muutakin kuin elämysmatkailua ja marjoja. Muutaman sadan metrin päässä saunalta on nimittäin lähde, josta noin 50 Jaurakkajärven asukasta saavat veden.
– Ei tarvitse kytätä vesimittareita, koska sellaisia ei ole. Vesimaksua ei siis tarvitse maksaa, Alatalo sanoo.
Kupson kutsussa on myös tervahauta, jonka läpimitta on 15 metriä. Alatalo kertoo, että tynnyri on kuljetettu hevosella läheiselle rannalle, minkä jälkeen terva on viety veneellä Iijokisuulta Ouluun asti.
– Yksi kiintokuutio mäntyä tuottaa noin 25 litraa tervaa. Kahdella sanalla sanottuna: tervanpoltto on puun kuivatislausta, Alatalo valaisee.
Monipuolisen palveluvarustuksen ja vanhan ajan elämästä kertovien merkkien lisäksi luontopolulla voi tutustua luonnon omiin ihmeellisyyksiin, kuten hajuheinään ja erilaisiin kääpälajeihin.
Öisin ja iltaisin liikkuva liito-orava on yksi Kupson kutsun erikoisuuksista. Sen bongaaminen päivällä on vähintäänkin haastavaa, muttei mahdotonta. Alatalon mukaan liito-orava pesii polun varrella.
Alatalo kertoo, että pisimmän reitin puolivälissä vaarojen päällä, järeän kuusikon siimeksessä, on kyltti, jossa lukee Hiljaisuuden meri.
– Siellä kävellään puoli kilometriä, ei puhuta eikä supista mitään. Ihmetellään vain luonnon huminaa, kuunnellaan lintujen ääntä ja katsotaan oravien hyppelyä.
Siinä onkin Kupson kutsun ydin: luonnon rauha.
20 vuotta sitten rakennetut Kupson kutsun retkeilyreitistön pitkospuut ovat tänä päivänä historiaa. Jäljellä on enää korkeintaan polttopuuksi kelpaavia puun pätkiä. Myös tulipaikat ovat osittain rapistuneita – huollon tarpeessa siis nekin.
– Ne lahoivat 15 vuodessa, sillä säännösten mukaan pitkospuiden rakentamiseen saa käyttää vain kyllästämätöntä puuta, reitistön asiantuntija Jorma Alatalo kertoo.
Polulle tehtiin reitin rakennusvaiheessa pitkospuut lähes kilometrin pituiselle alueelle.
Kunnostamistarpeen vuoksi asiassa on käännytty kaupungin puoleen.
Tavoitteena on ollut saada käyntiin hanke, jossa reitistö laitettaisiin kokonaan uuteen uskoon. Luontopolun kunnostamista on mietitty jo viiden vuoden ajan, mutta asia ei ole edennyt. Rahaa hankkeeseen menisi arviolta kymmeniä tuhansia euroja.
–Kunnostamista odottavat kyläläiset, mutta ennen kaikkea ohikulkijat ja vierailijat ulkomaalaisia myöten, Alatalo sanoo.
Syötteen alueeseen keskittyminen on Alatalon mielestä omalta osaltaan voinut vaikuttaa siihen, ettei hanketta ole lähdetty viemään eteenpäin.
–Syöte on toki elintärkeä ja hieno juttu, mutta ohessa olisi hyvä saada Kupson kutsukin kuntoon, hän päättää.