Jo 1950-luvulla aarnialueeksi säästetty parinsadan hehtaarin alue Sarakylän Kauniinlamminvaarassa on pitkään ollut suosittu päiväretkien kohde.
Sen helmi on melkein kolmenkymmenen hehtaarin kokoinen rotkojärvi, jota komeimmillaan liki 30-metriset kalliojyrkänteet reunustavat.
Alueelta löytyy merkkejä jääkauden ajoista, niin paljasta kalliota kuin muinaisrantaa.
Lähikylien nuoriso on menneinä vuosikymmeninä käynyt Kaunislammella juhannusaaton iltana.
Vaaran päälle näkyy keskiyön aurinko, toisin vain niukasti ja juuri oikeasta paikasta pohjoiseen horisonttiin katsellen.
Nuorempiakin kävijöitä on paikka innostanut. Muutaman kilometrin päässä Jukuanvaaran juurella varttunut Eero Raiskio muistaa käyneensä lammella jo poikasena 1950-luvulla.
– Keväällä 1960 pyysi Pisteen koulun silloinen opettaja Tuomo Kauhanen minua oppaaksi yläluokkalaisten hiihtoretkelle Kaunislammelle.
Nuorukaiselta homma kävi, maisemat kun olivat tuttuja.
Silloin kiehtoi erityisesti kalastaminen, onkeen ja pilkkiin tarttui ainakin ahvenia. Raiskio kertoi lammen olleen aikoinaan Nuukavaaran erämaakyläläisten suosima kalavesi, olihan se kylää lähimpänä, usean kilometrin etäisyydellä kuitenkin.
Raiskio arvioi lammen olevan syvimmillään kymmenmetrinen. Varsinkin eteläpäässä matalaa, ja lampi käy viileästä vedestä pitävälle uimapaikaksi
Kaunislampeen on 1980-luvulla istutettu pieniä määriä taimenta, muistaa Luontopalveluiden luontovalvoja Urpo Kouva.
Hän kertoo kantaneensa niitä vesipusseissa ainakin kahtena kesänä yhdessä silloisen erävalvoja Tauno Raiskion kanssa.
Kalastelun ohella Eero Raiskio on kulkenut Kauniinlamminvaaran maastoja metsällä vuosikymmeniä.
– Ja edelleen, vaikka kanalintukannat ovat parhaista ajoista huvenneet selvästi.
Mies tietää, että jos jossain teeri tai metso koiran eteen löytyy, niin aarnialueen metsistä.
Metsäammattilaisena elämäntyönsä tehnyt Raiskio on mieltynyt myös kasvien tarkkailusta.
Siihenkin aarnialue on hyvä kohde, rehevimmistä puronnotkoista löytyy lehtomaisia piirteitä, jopa kotkansiipi menestyy.
Liito-oravaa ei mies ole sattunut näkemään, mutta sen vainoajaksi tiedettyja näätiä kyllä, yhden saanut saaliiksikin.
Metsähallituksen omistamalle Kaunislammen aarnialueelle on tehty ensimmäiset retkeilyrakenteet jo vuosikymmeniä sitten.
Pitkospuissa on meneillään jo ainakin kolmas sukupolvi. Lammen kummassakin päässä olleet laavut ja nuotiopaikat Metsähallituksen luontopalvelut on korvannut eteläpäähän tehdyllä hirsisellä päivätuvalla.
Urpo Kouva tietää sen, liiterin ja vessan sekä pitkostukset tehdyn 2000-luvun alun SyöteLife-hankkeen aikana.
Suunnitelma polun, lähinnä pitkostusten, uusimisesta on Luontopalveluissa olemassa, aikataulua ei toistaiseksi, hän tietää.
Koko Ruuhensuolta kohti Syötettä lähtevä polkuverkosto on Metsähallituksen luontopalveluiden suunnitelmissa myös kunnossapidettäväksi luokiteltu.
Muutaman kilometrin kävely Kaunislammelta vie Kuittilammen laavulle Varpu-Jukuanvaaran lomaan.
Raatetuvan ja Rytivaaran kautta pääsee UKK-reitille, jota voi vaeltaa kohti Syötettä tai Kouvaa.
Kaunislampi ja Ancylusjärvi
Kaunislammen nykyinen muoto on peräisin viimeisimmän jääkauden ajoilta. Itse rotko, jossa lampi sijaitsee, on paljonkin vanhempi, muinainen murroslaakso.
Mannerjäätikön vetäytyessä kohti länsiluodetta sen sulamisvedet ovat huuhtoneet pois aiempien vuosimiljoonien aikana murroslaaksoa täyttäneen aineksen.
Lammen pohjoispuolella Kauniinlammenvaarassa näkyy edelleen mahdollisesti myös jään alla virranneen veden paljastamaa kalliopintaa.
Lammen länsipuolisella vaaranrinteellä näkyy kivikkoa, joka on jääkauden jälkeisen Itämeren vaiheen, Ancylusjärven peruja.
Sen korkein vedenpinta on lainehtinut noin 200 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella.Jos Ancylusjärven rannalla Kauniinlamminvaarassa olisi joku länteen päin katsellut, ei toista rantaa olisi näkynyt.
Ihmisen vanhasta toiminnasta ei Kaunislammen rotkosta ole merkkejä. Se on kuitenkin voinut olla riistanpyynnin kannalta tärkeä paikka.
Hirvien ja peurojen pyynnissä on muinoin hyödynnetty jyrkkiä rotkoja, joihin saaliseläimet on joukolla ahdistettu.
”Kovin kauaa ei muinaisrannan kivirakka ole vaarassa enää nähtävissä.”
Ympäristöstä kulkeutuva karike täyttää sitä ja kasvillisuus valtaa alueen hitaasti mutta varmasti.
