Viime viikonloppuna Hilturannan leirikeskuksessa oli tämän hetken isoskoulutuksessa olevien nuorten kolmas koulutusviikonloppu. Seitsemäntoista isoskoulutettavaa nauttivat yhdessäolosta ja opiskelusta.
Viikonlopun aluksi nuoret pääsivät käymään perinteisellä ohjaajien suunnittelemalla yllätysreissulla. Tänä keväänä linja-auto pyörähti Oulussa, jossa käytiin syömässä, elokuvissa ja Tuiran kirkon iltakahvilassa.
Isostoiminta on tärkeä osa seurakunnan nuorisotyötä. Isonen koulutetaan tehtäväänsä, jonka jälkeen tämä toimii ryhmänohjaajana nuorisotoiminnassa, erityisesti leireillä. Isoset ovat ikään kuin leiriläisten ja seurakunnan työntekijöidenvälinen silta, joten he ovat tärkeässä asemassa vaikuttamassa leirin ilmapiiriin.
Rippikoulun käyneet nuoret voivat hakeutua syksyisin noin puolitoista vuotta kestävään isoskoulutukseen. Sen myötä nuoret voivat osallistua leireihin isosena, halutessaan muuhunkin seurakunnan vapaa-ajan toimintaan kuten jumalanpalvelusten valmisteluun.
Millainen on hyvä isonen? Nuorisotyönohjaaja Tiina Inkeroinen kuvaa, että jokaisella isosella on omat vahvuutensa. Leiri rakentuukin erilaisista työntekijöistä: aikatauluttajista, askartelijoista, musikanteista..
Lähtökohtana työnjaolle on, että nuoret eivät ole toistensa kopioita ja jokainen olisi aidosti oma itsensä ja saisi tehdä sitä missä on hyvä.
– Saa uusia kavereita, pääsee olemaan muiden ihmisten ja lasten kanssa tekemisissä, sekä tulevaisuudessa tästä on luultavasti minulle hyötyä, luettelee osallistujana ollut Essi Törmänen koulutuksen hyviä puolia.
Hänelle koulutukseen lähteminen oli lähes itsestäänselvyys, sillä ajatus isosena olosta oli kiva, vaikkei hän käynytkään rippikoulua Pudasjärvellä. Lisäksi hyviä kavereita oli myös päättänyt osallistua.
Inkeroinen kertoo koulutuksessa olevan nähtävissä oma elämänkaarensa, sillä koulutuksen aikana nuoret luonnollisesti kasvavat. Aloittamisajankohdasta syksystä kohti valmistumista porukka syvenee läheiseksi, ja viimeisillä leireillä päästään keskusteluissa syvemmälle tasolle.
Silloin nuoret ovat myös aidosti kiinnostuneita toiminnasta, sillä ensimmäiset leiriviikonloput ovat tavallaan jatkoa rippileirille. Kun isosporukan valmistumispäivä koittaa, on ohjaajalle oma pieni surun hetki luopua muodostuneesta ryhmästä. Kuitenkin joka syksy tilalle saadaan uusia nuoria.
Tuleva isonen Tanja Posio kertoo isoskoulutuksen houkutelleen, koska hänen oman rippikoulunsa isoset olivat niin mukavia. Isostelussa hänestä on tärkeää, että siinä saa olla esimerkkinä muille nuorille ja oppia monenlaisia uusia taitoja.
Posion ystävä Emma Pätsi oli ennen koulutusta ollut paljon seurakunnan nuorisotyön toiminnassa mukana, esimerkiksi osallistunut varhaisnuorten leirille. Koulutus tuntui luonnolliselta jatkumolta.
Tytöt olivat saaneet kokeilla isosen tehtäviä tämän kevään kymppisynttäreillä, joka on vuosittainen tapahtuma Pudasjärvellä. Tulevana kesänä he pääsevät leireilemään varhaisnuorten eli ”varkkareiden” kanssa.
Eetu Haatajan tunnelma viikonlopulta oli hieno, sillä tuttu porukka on niin mukava. Isoseksi opiskelu on ollut kivaa eikä milloinkaan pakkopullaa. Kynnys kokeilla toimintaa oli matala, koska isosisko Elicellä on jo kokemusta aiheesta.
Haatajalla on jo takana isosena yksi varkkarileiri hiihtoloman aikaan. – Isosen rooli tuli melko helposti, sillä minulla on jo kokemusta yläasteelta tukioppilaana toimimisesta, hän kuvailee.
Nuoret eivät keksineet isostelusta oikeastaan muuta kuin hyötyjä, joten he suosittelevat vuorenvarmasti edes kokeilemaan toimintaan liittymistä mikäli vähäistäkään kiinnostusta löytyy.
Isosten historian voi sijoittaa jo 1930-luvulle, jossa Suomen Kristillisen Ylioppilasliiton koulutyttöleireillä syntyi isosiskoperinne (ks. Wikipedia).
Myös Pudasjärvellä toimintaa on ollut kauan. Nykyiseen leireily – ja koulutustyyliin se muuttui noin 1980-luvun alkupuolella.
Nykyään Pudasjärvellä valmistuu keskimääräisesti noin parikymmentä isosta vuosittain. Notkahduksia osallistujamäärässä on ollut suuntaan ja toiseen. Muutama vuosi sitten koulutus vedettiin läpi neljän nuoren voimin.