Sääli ja eläinrakkaus ovat tärkeimmässä roolissa pärjänsuolaisten Juurikan ja Salmelan pariskuntien jo vuosikymmenen verran kestäneessä metsäkauriiden talviruokinnassa.
Paavo Juurikka muistaa ensimmäisten kauriiden ilmaantuneen seudulle pari vuosikymmentä sitten. Silloin niitä näkyi vain satunnaisesti. Kymmenisen vuotta sitten kaksi Suomen pienimpiin hirvieläimiin kuuluvaa kaurista näytti asettuneen Jakun seudulle.
Riitta Salmela naurahtaa heidän kahden hullun, Paavo Juurikka toisena, silloin alkaneen niille ruokaa haalia. Alkuun hyvinkin arat eläimet alkoivat vähitellen tottua ruokkijoihin ja tarjottuun syötävään.
Tulosta on tullut, talvikanta on kasvanut niin, että nyt ruokavieraina käy 22 eläintä. Kanta kasvoi viime talven 14:sta tuntuvasti, mutta niin teki ruokkijoiden intokin.
Sen verran hyvin ovat ruokittavat vuosien mittaan sopeutuneet, että käyvät nyt Riitta ja Pertti Salmelan talon portailla asti. Toinen ruokintapaikka on peltoaukean laidalla, näköetäisyydellä talosta.
Vakituisiin ruuan tarjoajiin, Riitta Salmelaan ja Paavo Juurikkaan, kauriit ovat tottuneet, muiden liikkuessa ne kaikkoavat.
Juurikka kertoo, että eläimet ovat syödessäänkin äärimmäisen valppaita ja pakenevat outoa liikettä tai ääntä heti.
– Tänä talvena kauriit liikkuvat kolmessa eri porukassa. Kyllä ne toisiaan sietävät, mutta ruokintapaikalla pitävät toisiin ryhmiin etäisyyttä.
Tänä talvena kauriit ilmaantuivat jokatalviselle ruokintapaikalle joulukuun alussa. Useamman kuukauden urakka, ei tosin vähääkään vastenmielinen, on ruokkijoilla tiedossa.
– Tuonne ne huhtikuun puoliväliin viipyvät. Kun lumi kovoo, häipyvät ja siirtyvät omille eväilleen. Kesällä niitä ei tässä näy, saa olla puutarha ja mansikkamaa niiltä rauhassa, Riitta Salmela kiittelee.
Valtaosan ruokintakuluista maksavat Salmelat ja Juurikat omasta pussista.
Metsästysseura tukee harrastusta. Riitta Salmela nauraa ostaneensa viime peijaisissa arvan, joilla seura kauriiden ruokintaan euroja keräsi.
– Kauriin paistin voitin, mutta tuolle Paavolle minä sen annoin. Eihän sitä omia ruokittaviaan raaski syödä! Toi Paavo meille sitten hirvenlihaa, se kyllä maistui.
Joka syksy pärjänsuolaiset kaatavat muutaman metsäkauriin ja laittavat lihat peijaisiin. Paavo Juurikka on itsekin ampunut muutaman.
Kaurispukkiahan voi pyytää myös keväällä, mutta miehen tiedossa ei ole paikallisia kevätjahtaajia.
Kevät on ruokintapuolella hiljaista. Kesällä kuitenkin valmistelut alkavat, viime kesänä oli urakkana 250 lehtikerpun teko. Siihen on talkoolaisia löytynyt hyvin, eikä Pärjänsuon seudulla ole kerppuaineksistakaan puutetta.
– Tuorerehupaaleja on saatu lahjoituksena, samoin Kurenalan kaupoista myyntikelvottomaksi mennyttä ruokaa. On niille keitetty kaurapuuroakin. Melkoinen työ on hedelmät ja juurekset pienennellä, mutta mukavaa puuhaa ruokinta on.
Riitta Salmela naurahtaa monenlaista tarjottavaa kokeillun.
– Ainoastaan sipuli ja varsiselleri eivät kelpaa. Melkoinen määrä, 600–700 kiloa Poroeloakin talven mittaan menee, Juurikka laskeskelee.
Ruokkijoilla on muutamille kauriille nimetkin. Isokorva, Reeta ja Saara ovat havaintojen mukaan jo 6–7:nä talvena olleet ruokinnalla.
Monta mukavaa luontoelämystä ovat kauriit ruokkijoilleen tarjonneet. Riitta Salmela sanoo puuhan olevan mielenterveydellekin hyvästä ja tunti-pari aamusta hurahtaa touhussa kuin huomaamatta.
