Iijokisoutu alkoi Taivalkosken Jokijärveltä ja päättyi lauantaina päätöstapahtumaan Kipinään 160 kilometrin soutumatkan jälkeen. Kipinän kyläyhdistys järjesti perinteikkään kyläjuhlan jälleen koko kylän voimin.
Kyläyhdistyksen puheenjohtaja Sanna Parkkila oli iloinen siitä, että talkoolaisia oli ollut riittävästi koko ajan, vaikka sairastelu olikin rokottanut työporukkaa. Kyläyhdistyksessä ohjelmaa oli suunniteltu kaiken ikäisille ja lapset pääsivät muun muassa pelaamaan frisbeegolfia.
Tarjolla oli jälleen talkoilla valmistetut ruoat. Perinteinen lohisoppa teki kauppansa, mutta tällä kertaa uutena vaihtoehtona oli myös kasvissosekeitto.
Lohikeittomestarina hääränneet Anna Riepula ja Maria Kuurola olivat reippailla mielin. Riepula oli ottanut keittämiseen kaveriksi myös lapsensa, jotta he pääsevät opettelemaan talkootöitä pienestä asti.
Pudasjärveläinen Irja Koistinen oli mukana Iijokisoudussa tänä vuonna katsojana. Koistinen on itse laskenut Iijoen parikymmentä kertaa.
Traditio on siirtynyt jo aiemmin sukupolvelta toiselle ja tänäkin vuonna Irjan tytär sekä tyttären tytär ovat olleet mukana soudussa.
Koistinen muistelee lämmöllä soutureissujansa ja kertoo päässeensä vain kerran polskimaan, kun vene kaatui Taivalkosken Tynnyrimutkassa.
Parasta monen vuoden soutelussa oli Koistisen mielestä ollut odotella, mitä missäkin kylässä on soutajille valmisteltu. Ruokaa on hänen mukaansa aina ollut riittävästi ja se on ollut hyvää.
Koistista harmittaa, että Iijokisoudussa kävijät vanhenevat ja väki vähenee. Hän on myös huomannut, että nykyisin päivämatkalaisia on enemmän kuin ennen.
Kalajokinen Hanna Halmeenpää oli ollut soutamassa kaksi viimeistä päivää perheineen. Täydellinen poutasää oli tuonut soutuintoa ja veden vähyys ei ollut haitannut matkantekoa.
Koko Halmeenpään perhe laski Iijokea, kun mukana olivat myös 8-, 11-
ja 13-vuotiaat lapset. Pienimmäisen, puolivuotiaan, hoitoa Halmeenpää ja hänen miehensä olivat koko matkan ajan vuorotelleet.
Halmeenpää pitää tärkeänä Iijokisoudun pitkiä perinteitä. Hänen mukaansa ajatus ja kaava ovat samoja, mutta olosuhteet vaihtelevat. Halmeenpään mielestä soutu elää ja voi hyvin.
Alkuperäinen tavoite Nousukala Iijokeen, on vielä saavuttamatta, joten sen tavoittelua pitää hänen mielestään jatkaa. Halmeenpää on iloinen siitä, että mukana on “vanhoja tervaskantoja”, mutta joka vuosi myös uutta verta.
Puheitakin ohjelmassa oli. Vasemmistoliiton kansanedustaja Katja Hänninen ja vihreiden kansanedustaja Hanna Halmeenpää peräänkuuluttivat vesivoimayhtiöiden vastuuta vaelluskalakantojen elvyttämisessä ja ylistivät Iijoen luontoarvoja.
Kumpikin näki joen vahvana osana ihmisten identiteettiä ja Iijokisoudun näin ollen erityisen tärkeänä tapahtumana.
