Paikallislehti Iijokiseudussa on ollut tapana juhlia pyöreitä vuosia. Vuonna 1969 perustetun lehden merkkivuosia ovat näin ollen olleet etenkin vuodet 1979, 1989, 1999, 2009 ja 2019. Jokainen juhlavuosi on ollut omanlaisensa ja muodostunut sekä henkilökunnan, lukijoiden ja yhteistyökumppaneiden näköiseksi. Juhlavuodet ovat näkyneet lehtien sisällöissä sekä toimintana ja tapahtumina. Tänä vuonna Iijokiseudun 50-vuotiseen historiaan perehdyttiin 22. toukokuuta ilmestyneessä juhlavuoden lehdessä, jonka välissä oli uusintapainos ensimmäisestä Iijokiseudusta.
Sukellus arkistoihin osoittaa, että lehti on muuttunut paljon 50 vuoden aikana. Näkyvimpänä muutoksena on lehden ulkonäön eli visuaalisen ilmeen muuttuminen. Ennen aikaan etenkin painotekniikka vaikutti siihen, miltä lehti näyttää: painomuste oli pääasiassa mustaa ja jutut ryhmittyivät tekstipalstojen, kuvien ja ilmoitusten mukaan.
Yksi paperisen lehden tekemisessä olennainen vaihe on taittaminen, joka tarkoittaa julkaisussa olevien eri elementtien sommittelua sivuille. Taitto muodostuu typografiasta eli erilaisista teksteistä, kuvista, graafisista elementeistä ja erikoistehosteista. Vielä pitkälle 1990-luvulle Iijokiseudun sivut valmistettiin paperisina.
– Toimitussihteeri työskenteli terävä veitsi kädessään, ja kun sivut valmistuivat ne vietiin kiireen kaupalla linja-autolle joka kuljetti ne painamista varten Ouluun. Nyt samat sivut menevät lankoja pitkin sähköisinä tiedostoina, muisteli entinen päätoimittaja Pasi Haarahiltunen Iijokiseudussa vuonna 2009.
Myös vuoden 1999 juhlalehdessä kerrotaan lehden teon mullistuksista ja korostettiin sitä, että tuolloin lehti oli jo tuotettu täysin sähköisesti. Vaikka paperilehden painotekniikan periaate on pysynyt samana, lähes kaikki muu olikin muuttunut tietokoneaikaan siirtymisen myötä.
Jutun kirjoittanut Sinikka Wunsch päivitteli, että 1990-luvulla tietokoneet löivät totaalisemmin läpi kuin osattiin edes kuvitella.
– Parinkymmenen vuoden päästä nuoret työkaverit katsovat säälivästi vanhaa homekorvaa, joka kuulemma teki lehteä jo silloin aatamin aikaan, kun sivut lähetettiin sähköisesti johonkin kumman painoon ja painettiin ihan paperille.
Tuosta kirjoituksesta on kulunut nyt lähes tasan 20 vuotta ja edelleen vain sivuja lähetetään painoon ja sanomalehteä luetaan paperisena!
Toisin kuin aiemmin usein ajateltiin, tietokoneet eivät ole vain lehden tekemisen väline vaan ne ovat myös lehden kuluttamisen väline. Tietokoneet ja internet laajasti ajateltuna ovat lähes kaikkialla – älypuhelin taskussa toimii julkaisualustana. Sähköisen paikallislehden idea on sama kuin paperille painetussa sanomalehdessä, mutta tiedonvälitys hoidetaan nykytekniikalla ja on jopa reaaliaikaista.
Vaikka tietokoneet ovat vallanneet alaa, on ihminen edelleen ohjaamassa niitä ja rakentamassa kokonaiskuvaa. Merkityksellisintä on, että sanomalehden tekemisen ytimen muodostaa journalistisin periaattein toimiva toimitus, jonka tehtävänä on tuottaa sisältöä lukijoille. Toimitus koostaa ja välittää tietoa lukijoitaan varten. Edelleen juttukeikalle mennään lehtiön, kynän ja kameran kanssa. Nykytekniikka tosin helpottaa työtä, kun älypuhelin toimii hyvin nauhurina ja tarvittaessa sillä voi ottaa kuvia ja videota.
Nykyisin lukija saa päättää, minkä kanavan kautta uutisensa vastaanottaa. Jo meneillään olevassa kehityksessä teksti ja kuvat ovat vain yksi osa sanomalehteä. Tulevaisuudessa paikallislehteä kulutetaan entistä enemmän eri aisteilla. Esimerkiksi uutisvideot ja podcastit eli äänilähetykset ovat vakiinnuttamassa asemansa myös paikallisten uutismedioiden tarjonnassa. Oma osansa on myös sosiaalisella medialla, joka on linkittynyt luontevaksi osaksi lehden toimintaa. On vaikea ennustaa, mitä kaikkea tulevaisuus tuo tullessaan.
