Iijokiseutu-lehden perusti alkujaan Pudasjärvelle pankinjohtajaksi tullut agrologi Soini Lax, joka entuudestaan oli tehnyt jo sanomalehtityötä. Alkuaikojen toimituskuntaan kuuluivat myös Antero Niemikorpi, Pekka Jaakkonen ja Olavi Heikkala.
Iijokisedussa vuonna 1989 julkaistussa haastattelussa Lax kertoo lehden ensimmäisen numeron olleen kokeilua, mutta kovin vaatimattomasti ei liikkeelle lähdetty: lehden ensimmäinen painos oli huikeat 17 500 kappaletta. Tänä päivänä saamme tyytyä selvästi pienempiin lukemiin.
Heti ensimmäisen lehden ilmestyttyä havaittiin, että paikallisesta näkökulmasta uutisoivalle lehdelle oli kysyntää ja työn jatkuminen oli selvää.
Laxin Vieno-vaimon keksimään Iijokiseutu-nimeen päädyttiin pitkän harkinnan jälkeen. Laxit ajattelivat, että koska nimeä ei ollut suoraan kytketty paikkakuntaan, olisi lehdelle tulevaisuudessa laajemmat mahdollisuudet. Alussa Iijokiseutua jaettiinkin pitkin Iijokivarren pitäjiä.
Vuoden 1975 loppupuolelle saakka Iijokiseutu ilmestyi noin kerran kuussa. Sen jälkeen tahti tiheni. Lehdenteon ammattitaito kehittyi vuosien varrella ja työmoraaliksi vakiintui journalistinen etiikka, jonka myötä lehden riippumattomuus vahvistui.
Iijokiseutu aloitti ilmaisjakelulehtenä ja kutsui ensimmäisessä numerossaan itseään uutis- ja ilmoituslehdeksi, jota voisi verrata nykyään ilmestyviin ns. kaupunkilehtiin ja muihin kaupallisiin mainosjakeluihin.
Kerran viikossa ilmestyväksi, tilattavaksi paikallislehdeksi se muuttui vuoden 1975 syksyllä. Tilattavuuden myötä lehtitalo kehittyi. Ritolantien omakotitalosta lehti siirtyi omiin toimitiloihinsa samana keväänä.
Seuraava suuri muutosten vuosi Iijokiseudun historiassa oli 1985, jolloin lehti muuttui kaksipäiväiseksi ja toimitus asettui nykyisiin tiloihinsa Puistotielle. Koko pitäjän komeimpaan, uuteen liikerakennukseen hankittiin ajan hengen mukaisesti myös pitäjän ensimmäisiin kuuluva tietokonelaitteisto.
Toimintansa aloitti myös oma latomo, jossa lehden sivuille siirtyvät kuvat ja mainokset tehtiin omana työnä. Työntekijämäärä nousi noin kymmeneen, johon se vakiintui seuraavaksi 30 vuodeksi.
Muutosten vuosi oli myös 1988, jolloin Iijokiseutu siirtyi maakuntalehti Liittoa julkaisevan osakeyhtiön omistukseen. Periaatteessa se hallinnoi lehteä seuraavat 30 vuotta.
Liitto Oy:n nimenmuutoksen jälkeen kustannustoimintaa jatkoi samalta pohjalta Suomenmaa-konserni ja sittemmin Joutsen Media, joka möi Iijokiseudun maakunnalliselle mediatalo Kalevalle kesällä vuonna 2018.
Kuluneet 50 vuotta Iijokiseudun toimitukselliset päälinjat ovat säilyneet ennallaan. Iijokiseutu on kautta aikain ollut Iijokivarren asukkaiden äänitorvi ja puolestapuhuja. Se on ollut vallan vahtikoira ja vahva mielipidevaikuttaja.
Alusta lähtien Iijokiseudun johtoajatuksena on ollut moniarvoisuus ja myös valtavirrasta poikkeavien näkemysten esille tuonti, joka on jatkunut näihin päiviin saakka.
Iijokiseudun haastattelussa 1999 lehden perustaja Lax totesi, että kriittinen pitää olla, mutta tunnustusta pitää jakaa silloin, kun siihen on aihetta.
– Alkuaikojen lehdissä esitettiin sen verran räväköitä mielipiteitä, että Iijokiseutua moitittiin jopa sensaatiohakuisuudesta.
Mainittu termi on aikain saatossa ja nykypäivään verrattuna kärsinyt melkoisen inflaation, mutta aikanaan kipeiden asioiden esille nostaminen oli ennenkuulumatonta. Tänä päivänä se on valtavirtaa ja kuuluu normaaliin mediatyöhön – vaikkakin on joiltain osin jo riistäytynyt käsistä.
Näiltä osin Iijokiseutu ei ole sähköisen median aikakauden ylilyönteihin mukaan lähtenyt, vaan on säilyttänyt alkuperäisen, asiallisen linjansa.
Omistuspohjan muutoksista huolimatta Iijokiseutu on saanut toteuttaa omaa paikallista puolueetonta linjaansa. Se on aina tuonut julki oman kantansa aikansa ajankohtaisiin asioihin.
Esimerkiksi, 1960-70-lukujen suomettumisen ja radikalismin vuosikymmenistä huolimatta, Iijokiseutu oli – ja on ollut näihin päiviin saakka – tukemassa sotaveteraaneja ja muistuttamassa heidän perinnöstään. Alusta saakka Iijokiseutu on vastustanut maaseudun rakennemuutosta ja puolustanut ihmisten oikeutta asua synnyinseuduillaan.
Kunnallispoliittisella tasolla Iijokiseutu on nostanut esiin aikansa polttavia kysymyksiä ja penkonut asioiden taustoja. Useamman kerran luottamushenkilötkin ovat saaneet lehdestä lukea, mitä on tekeillä.
Selkein 50 vuotta kestänyt linja on ollut kriittinen suhtautuminen vesivoimarakentamiseen. Pienen paikallislehden kirjoituksilla on ollut vaikutuksensa jopa kansalliseen lainsäädäntöön. Esimerkkinä Koskiensuojelulaki 1986, jota säädettäessä iijokivartisten mielipiteitä luettiin tarkkaan eduskunnassa.
Iijokiseudun puumerkki näkyy myös tänä päivänä meneillään olevassa valtakunnallisessa vaelluskalakärkihankkeessa. Ensimmäisenä mediana Suomessa ajatusta vaelluskalojen palauttamisesta alkoi ajaa Iijokiseutu vuonna 2006.
Hanke eteni aina hallinto-oikeuteen saakka, joka totesi, että Suomen laki on EU-lainsäädännön vastainen. Kalatautiasetusta piti muuttaa direktiivin mukaiseksi ja merilohia alettiin sen jälkeen siirtää yli voimalapatojen useammalla Suomen joella.
Maailma on muuttunut 50 vuodessa ja Iijokiseutu sen mukana. Ehkä suurin murros lehden historiassa tapahtui vuosituhannen vaihteessa, jolloin siirryttiin sähköisen viestinnän aikakauteen.
Oman latomon toiminta oli jo 1990-luvulle tultaessa supistettu, lehden sivut ja mainokset alettu tehdä ”saksitaiton” sijasta tietokoneella. Piuhoja pitkin alkoivat siirtyä myös sivut painokoneelle.
Maailmanlaajuinen mediakentän murros toi uusia haasteita maailman menossa pysymiselle. Lehtityön sähköistymisen myötä työmäärä väheni ja alkoi näkyä vähitellen vakituisten henkilökunnan määrässä.
Iijokiseutu on ollut mukana kehityksessä sähköisen viestinnän varhaisista vaiheista saakka julkaisemalla omat nettisivunsa ja osallistumalla sosiaaliseen mediaan – nimenomaan luotettavan tiedon välittäjänä.
Palkat, paino ja posti ovat kautta aikain olleet kolme suurinta lehdenteon kustannustekijää. Väen vähetessä levikkialueelta, jälkimmäisen kustannuksia ja jakeluaikoja on pyritty järkeistämään sähköistä näköislehteä julkaisemalla.
Huhtikuusta 2015 lähtien Iijokiseutu palasi siinä mielessä juurilleen, että tuhti lukupaketti alkoi ilmestyä taas kerran viikossa. Lehden verkkosivut uudistuivat täysin vuonna 2016 ilmeisen onnistuneesti, sillä samana vuonna Iijokiseutu voitti Sanomalehtien liiton paikallislehtikilpailun verkkosarjan.
Sekä paperisen lehden että verkkopalvelun kehitystyötä tehdään koko ajan. Tekniikan kehityksen ja taloudellisten realiteettien seurauksena takavuosien kymmenen lehdentekijän määrä on pudonnut tämän päivän neljään.