– Taas on kiinni, huutaa 9-vuotias Miro Niskasaari. Äitinsä Sirpa Niskasaari avittaa poikaa kalojen irrottamisessa ja ihmettelee Miron kalaonnea. Paljon nousee etenkin ahventa.
Miro pyytää lippauistimella kun taas isänsä, Pudasjärven perhokalastajat ry:n puheenjohtaja Mika Niskasaari, perholla. On aamupäivä, ja aurinko porottaa täydeltä taivaalta.
– Ei se harjus ja taimen syö näin lämpimällä kelillä. Vesi on lohikaloille aivan liian lämmintä. Illalla on muutenkin parempi mahdollisuus lohikaloihin, Mika tuumaa.
Iijoessa on Mikan mielestä selvästi potentiaalia virkistyskalastukseen. Puitteet ovat siihen hyvät, mutta kalastajia ei ole ajateltu tarpeeksi.
– Iijoen varrella ei ole ensinnäkään tarpeeksi sellaisia pysäköintipaikkoja, joihin voisi turvallisesti jättää auton. Tulentekopaikkojakaan ei ole paljoa, ainakaan sellaisissa paikoissa, joissa heittokalastajat viihtyvät. Koskien vierellä niiden pitäisi olla, eikä suvantoalueilla.
Maanomistajien, kunnan ja kalastusosakaskuntien olisi puheenjohtajan mukaan syytä tehdä yhteistyötä. Kalastajat eivät halua olla asukkaille häiriöksi, päinvastoin.
– Maanomistajilta on tullut sanomista, kun on pysäköity auto heidän mailleen tai kalastettu liian lähellä taloa – vaikka ei olisi kovin lähelle mentykään. Asenteiden olisi muututtava.
Kalastusmatkailun kehittämiseen olisi mahdollista saada esimerkiksi EU:n rahoitusta.
Iijoen otva -hanke on ollut käynnissä nyt melkein kolmen vuoden ajan. Puheenjohtaja vannoo erityisesti toimivien kalateiden nimeen. Jonkinlainen ”päänavaus” olisi ihmisissä saatava aikaan.
– Kalatiet olisivat tuhannen taalan paikka. Ensin tulisi saada toimiva tie edes yhteen voimalaan, mutta kun niitä on sen jälkeen vielä neljä, asettaa se toimenpiteelle aivan erilaiset haasteet.
Iijokeen tehdään istutuksia. Vieraslajien, kuten kirjolohen, istuttaminen luontaisten kalalajien joukkoon voi olla haitaksi.
– Vieraslajeja ei pitäisi tuoda ollenkaan, koska ne syrjäyttävät alkuperäiset kalakannat. Ylipäänsä tulisi miettiä, onko järkeä tuoda tankkiautolla kalaa ja onkia ne sitten pois.
Kalastuspaineen tulisi kohdistua myös muihin kalalajeihin kuin harjukseen ja taimeneen. Mika puhuu katiskapyynnin puolesta. Näin kalakannan rakenne muuttuisi.
– Katiskoilla tulisi saada pyytää vaikka rajattomasti, jotta muita kalalajeja saataisiin vähennettyä Iijoesta.
Takavuosina Iijoki on ollut suositumpi. Kalastajia näkyi enemmän 2000-luvun alkupuolella.
– Kai ihmisillä on muita harrastuksia. Se on se some, some, some, Sirpa pohtii.
Nykyään päätään on nostanut hauen perhokalastus virtavesistä, trendi on yleinen varsinkin Etelä-Suomessa.
– Kemijoella kulkee jo hauen perhokalastajia etelästä. Siellä on ihan kalastusopas siihen toimintaan, Mika kertoo.
Catch and release, eli pyydystä ja päästä -kalastus on virkistyskalastajien piirissä yleistä. Oikeissa olosuhteissa ja oikeista syistä harjoitettuna tämä pyyntitapa ei Mikan mielestä ole ole väärin.
– Hellekelillä ei tulisi missään nimessä tehdä niin, sillä kalat ovat jo valmiiksi väsyneitä. Viileiden vesien aikaan ja uhanalaisia lajeja pyydettäessä se on ihan ok.
Lapset ovat erityisen kiinnostuneita kalastuksesta. Sirpa ehdottaakin, että perheen pienimmille voitaisiin järjestää kerhotoimintaa kalastuksen parissa.
– Taidan osoittaa sormella nyt minua, Mika naurahtaa.
Perhe on juuri tullut kahden viikon Tenon-reissultaan. Sieltä siiman nokkaan tarttui kuusi lohta, joista suurin oli neljän kilon luokkaa. Lisäksi haaviin pujahti yksi meritaimen ja paljon harjuksia.
– Mikalle kalastus on intohimo. Koko perheelle se on elämäntapa, Sirpa sanoo.
Koko perhe on siirtymässä väkäsettömiin koukkuihin, jotta kala ei vahingoittuisi niin paljon, jos se täytyy päästää menemään.
Heittokalastusta voi jokialueella harjoittaa lähes läpi vuoden. Heti, kun väylä aukeaa, perhostaja säntää jään reunalle.
– Maalis-huhtikuulla voi jo aloittaa. Hankikorrit kuoriutuvat kevättalvella, joten taimenet ottavat perhoon hyvin.
Parhaana vuonna mies sai viimeisen taimenen itsenäisyyspäivänä, ja seuraava tarttui kiinni helmikuun puolivälissä.
Mirolla on taas kiinni, ahventa nousee – isä sai tällä kertaa tyytyä särkikaloihin. Suurin ahven pääsi kuitenkin irti.
– Kalastus on saamista ja menettämistä, poika tietää.
