Vanhuspalvelujohtajasta diakonissaksi
Pudasjärveläisen Kyllikki Syrjäpalon elämä ei ole kulkenut normien mukaan eikä helppoja polkuja pitkin.
Mentyään naimisiin pudasjärveläisen miehen kanssa lapsia alkoi tulla perheeseen ja kaksi pojista olivat pahasti kehitysvammaisia. Toinen heistä kuoli 4-vuotiaana, toinen 8,5-vuotiaana.
Kun nuorin lapsista oli 10-vuotias, Kyllikki päätti aloittaa opinnot ja suoritti 45-vuotiaana sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon.
Hän asui osittain Oulussa, kävi töissä ja jatkoi opiskeluaan. Seuraavaksi hän valmistui sairaanhoitaja-diakonissaksi erikoistuen psykiatriaan, tehohoitoon ja diakoniaan.
Kotiäitivuosinaan hän suoritti avoimessa yliopistossa teologian, psykologian ja kasvatustieteen opintoja, joista on ollut paljon hyötyä myöhemmissä opinnoissa.
Sekään ei Kyllikille riittänyt, koska ympärillä oli kannustavia ihmisiä ja opiskelu sekä valittu ala kiinnosti.
– Olin aina nuorena haaveillut sairaanhoitajan ammatista. Niinpä valmistuin seuraavaksi terveystieteen maisteriksi ja se sitten johti väitöskirjan tekemiseen.
Väitöskirjan hän teki lääketieteelliseen tiedekuntaan, mutta koska hän ei ollut koulutukseltaan lääkäri, niin arvo on nykyisellään filosofian tohtori. Väitöskirjan aihe oli Arvot ja arvostukset psykiatrisessa hoidossa – Henkilökunnan ja potilaiden näkemyksiä psykiatrisen hoidon nykytilasta.
Neljän tutkinnon suorittamiseen Kyllikiltä kului aikaa noin kymmenen vuotta. Kaikki tämä työn ohessa.
– Täytyy kyllä myöntää, ettei tuolloin kaikkina öinä tullut nukutuksi kovin paljoa. Hän työskenteli tuolloin muun muassa sairaanhoitajana Oys:n eri osastoilla ja osastonhoitajana lasten syöpäosastolla.
Jossain vaiheessa asuminen kahdella paikkakunnalla alkoi kyllästyttää, ja Syrjäpalo haki ja myös sai viran vuonna 2007 Pudasjärven vanhustyön johtajana. Pari vuotta myöhemmin ryhdyttiin rakentamaan Oulunkaaren kuntayhtymää ja hänet kutsuttiin sen vanhuspalvelujohtajaksi.
– Työskentelin Pudasjärven kaupungintalolla, mutta etenkin ensimmäisinä vuosina matkapäiviä kertyi paljon, kun oli tutustuttava viiden kunnan vanhuspalveluihin ja rakennettiin muun muassa Kurenkartano ja Yläkartano Pudasjärvelle.
Kyllikki Syrjäpalo myöntää, ettei siinä työssä juurikaan kiitoksia sadellut ja alaisiakin oli reilu 300, loma-aikoina jopa 400-500.
– Vaikka alaisten ja minun rinnalla toimi välijohtoa, niin lopullisen vastuun ottaa aina ylin johto. Se on ajoittain kovaa hommaa, mutta olen aina ajatellut, että jos johtajaksi ryhtyy, ne paineet on kestettävä.
Tuona aikana hän oli omalta osaltaan vastuussa viiden kunnan vanhuspalveluiden hoidosta tuotannon puolella ja 33 miljoonan euron budjetista.
Vuonna 2015 Kyllikki päätti työuransa 65-vuotiaana, mutta työskentelee helmikuun loppuun asti vt. diakonissana Pudasjärven seurakunnassa.
– Kirkkoherra soitti ja pyysi, niin hetken mietittyäni päätin lähteä sijaisuuteen.
Seurakunnan diakoniatyöhön kuuluu muun muassa kotikäyntityö, asiakasvastaanotto, taloudellinen avustaminen, erilaisten ryhmien kanssa tehtävä yhteistyö, retket ja hartauksien pitäminen sekä jumalanpalveluksissa avustaminen.
Parhaillaan menossa olevalla yhteisvastuukeräyksen tuotolla torjutaan nälkää ja köyhyyttä niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Syrjäpalon ura virkamiehenä auttaa yhteistyön tekemisessä eri viranomaisten kanssa hädänalaisten hyväksi.
– Meidän tehtävänä on yksinkertaisesti kulkea ihmisten rinnalla elämän vaikeissa tilanteissa.
