VAALIKONE: Vastaa Ii­jo­ki­seu­dun vaa­li­ko­neen ky­sy­myk­siin ja katso kuka voisi olla eh­dok­kaa­si

HYVINVOINTIALUE: Täl­lai­siin hal­lin­to­him­me­lei­hin alue­vaa­leis­sa annettu ääni johtaa – "Neu­vot­te­lu­kun­nil­la olisi alueil­le pa­rem­mat tun­to­sar­vet, kun niissä olisi maal­lik­koe­dus­ta­jia­kin"

Hyvä hil­la­se­son­ki al­ka­mas­sa – kon­ka­ri­poi­mi­ja tuntee soiden ja mar­jo­jen metkut.

-
Kuva: Toivo Kiminki

Sarakylässä reilut kaksi vuosikymmentä asunut Kari Jylhänlehto odottelee hyvää hillavuotta.

Viimeksi pitäjän pohjoiskulmilla oli hillastajan huippukesä vuonna 2017, joten moni muukin on samoilla mielin.

Jylhänlehto on takavuosina, jos kotiperän suot näyttävät tyhjiltä, onnistunut täyttämään pakastinta synnyinkuntansa Ylitornion soilta.

Hyvinä kesinä on marjaa riittänyt myyntiinkin, vaikka kaupanteko on mennyt aiempaa hankalammaksi, Jylhänlehto muistelee.

Kokenut hillastaja tietää ajan olevan rahaa lyhyenä mutta kiivaana hillakautena.

Hän tapaa kartoittaa satoa kiertelemällä etukäteen hyviksi tuntemiaan soita, toki aina uusiakin etsien.

-Kukinta ei tulevasta varmaa kerro, mutta kun hilla alkaa punertaa, kannattaa soita kierrellä.

Poiminta-aikana aikainen kulkija on vahvoilla, mies on huomannut. Aamut ovat viileitä, eivätkä hyttyset vaivaa kuten iltapäivästä alkaen tuppaavat tekemään.

Kunnon marikon löydyttyä putoaa reppu eväineen selästä ja alkaa kyykkiminen muutaman litran poiminta-astian kanssa.

Sitten muutama evästauko ja parhaassa tapauksessa on kantamus hillaa autolle vientiä vaille, Kari Jylhänlehto kertoo marjastuspäivänsä kulusta.

Lue lisää keskiviikon 15.7. Iijokiseutu tai näköislehti.