Hirvaskoskelaiset Kaisa ja Pekka Holmström ovat tämänkin syksyn aikana uurastaneet kotitilansa tyrniviljelmällä. Nelisenkymmentä pensasta on tuottanut huikean sadon, tuntuva osa marjoista näyttää jäävän keräämättä.
– Kyllä ne sinne jää, alkavat pehmetä ja poiminta on entistä hankalampaa. Arviolta 200 kiloa marjaa jää nyt pensaisiin.
Pekka Holmström sanoo tyrniä kasvaneen nyt ennennäkemättömän paljon. Perheen voimin niitä on kerätty omaan tarpeeseen.
Jonkin verran on tilalla käynyt poimijoita, joille tyrnikilo on maksanut kolme euroa.
Tyrnin poiminta on hidasta käsityötä. Holmström arvioi päivässä sitä kertyvän vain muutamia kiloja.
Myyntiin keruusta ei kannattavaa saa millään, on tilalla huomattu.
– Mutta tyrni on hyvä, erityisesti C-vitamiinia siinä on paljon. Kiisselissä sitä varsinkin meillä käytetään.
Into tyrniin lähti Holmströmeillä vuosikymmenen alussa Pohjois-Pohjanmaalla pyörineestä kolmevuotisesta Tyrni elinkeinoksi-hankkeesta. Hirvaskoskelta mukaan lähdettiin paremminkin kuunteluoppilaiksi, mutta siitä viljely kuitenkin alkoi.
Pekka Holmström muistelee joitain alkuperäisiä pensaita vielä viljelmältä löytyvän, vaikka uusittukin niitä on.
Pensaat ovat kasvaneet laajoiksi, leveyttä on enimmillään jopa kolme metriä, korkeutta reilut kaksi.
– Vaikka hankkeen nimi olikin Tyrni elinkeinoksi, sen tarkoitus oli lähinnä tuoda lisämahdollisuuksia jo olemassa oleville marjanviljelijöille. Lisäksi tavoiteltiin tyrnin jalostusta, tutkimusta ja tuotekehittelyä.
Näin muistelee hanketta sen vetäjä lumijokelainen Soile Prokkola.
taustalla oli aiempi EMOTR-rahoitteinen marjahanke. Sen aikana hän nauraa tilojen liki pullistelleen kiinnostuneita, kun tyrnistä puhe oli.
– Toppuutella siinä piti kovinta intoa. Sopivien lajikkeiden jalostamiseen ei lyhyessä ajassa ollut mitään mahdollisuuksia, niinpä viljelystä kiinnostuneille jaettiin taimia ihan ilmaiseksi.
Hankkeen aikana tehtiin joitain opintoretkiä. Holmströmitkin olivat mukana Saksassa. Siellä nähtiin jopa puimuri, jolla tyrnin keruu jotenkin käytti.
Marjojen kannattava keruu osin piikkisistä pensaista on tyrnin tuotannossa vieläkin ratkaisematta. Prokkola kertoo jonkin verran käytettävän menetelmää, jossa marjat pannaan oksineen pakastimeen.
Jäätyneinä keruu on helpompaa, mutta oksat katkomalla menetetään seuraavan vuoden sato, hän tietää. Itsellään Prokkolalla kasvaa nyt tyrniä Lumijoella ja Heinävedellä. Hän tietää kysynnän olevan hyvää.
Hän on teettänyt marjoista mehua ja jauheita, mutta myy sitä myös tuoreena ja pakastettuna. Muuttuneet talvet vain ovat tuoneet ongelmia, varsinkaan siperialaislähtöinen lajike ei kestä välillä lauhoina käyviä nykytalvia.
Prokkola hämmästeleekin Hirvaskoskella nyt saatua huippusatoa.
Hän arvelee, että tyrnin parhaat kasvatuspaikat voisivatkin jatkossa olla alueilla, joilla on rannikkoa paremmat mantereiset talvet.
