Hirvisyksy on alkanut Pudasjärvellä kohtuullisissa merkeissä. Ensimmäisen viikonlopun aikana saatiin kaadetuksi vajaat 10 prosenttia jahtikaudelle kaadettaviksi myönnetyistä hirvistä.
Riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Vesa Teivaanmäen mukaan sunnuntaihin mennessä oli jo kaadettu noin 70 alueelle myönnetystä 773 lupahirvestä. Vasoja kaadetuista oli noin 30.
Tämän syksyn jahtikaudelle on Pudasjärvelle myönnetty yhteensä 590 hirvenpyyntilupaa.
Lisäksi metsästykseen on palautettu aikaisempien vuosien aikuisehto – joka merkitsee periaatteessa sitä, että myönnetyt luvat on korvamerkitty erikseen aikuisille ja vasoille.
Käytössä olevista luvista 407 on aikuisen hirven kaatolupaa – mikä merkitsee sitä, että vasoja tulee kaataa 366 kappaletta. Hirven kaadoista on ilmoitettava OmaRiista -palveluun kolmen vuorokauden kuluessa.
Syksyn hirvipalaverissa viime viikolla herätti keskustelua Metsähallitukselta hirvenpyyntiin haettavat alueosoitukset.
Alueluvan saamiseen vaaditaan vähintään 10 ampujaa, joista kuudella ei ole muuta kohtuullista metsästysmahdollisuutta.
Teivaanmäen mukaan sekä Riistakeskuksen että Metsähallituksen lupapäätöksissä tämä ei välttämättä ole hyvä asia paikallisten hirviporukoiden elinvoimaisuuden näkökulmasta.
– Keski-ikä alkaa olla jo yli kuudenkymmenen ja lisäksi alueosoitusten ehtojen täyttyminen alkaa olla monilla porukoilla jo vaikeaa.
Tämä on hänen mukaansa johtanut jopa siihen, että paikallisia hirvimetsälle haluavia on joutunut jopa eroamaan metsästysseurasta, jotta voisi metsästää haluamassaan seurueessa.
– Yleensä maanomistajat, jotka ovat vuokranneet maansa metsästysseuroille, ovat metsästysoikeutensa säilyttäneet. Ongelma tulee siinä, että jos he haluavat metsästää muualla, he eivät kuulu niiden kuuden joukkoon, ”joilla ei ole muuta kohtuullista metsästysmahdollisuutta”.
Teivaanmäen mukaan käyttöön otettu sääntö alkaa uhata jo paikallisten pienten hirviseurueiden toimintamahdillisuuksia, vaikka näin ei pitäisi olla.
– Lain mukaan suomalaisilla on yhdistymis- ja kokoontumisvapaus. Yhdistykseen kuulumisen tai kuulumattomuuden ei pitäisi poistaa, vähentää tai lisätä yksilön oikeuksia.
Vakiintunut käytäntö alkaa Teivaanmäen mukaan olla se, että metsästysseurueet ottavat listoilleen nimeksi metsästyskortin suorittaneita ampujia, jotka eivät kuitenkaan osallistu varsinaiseen metsästykseen.
– Myös Metsähallitus on asiasta tietoinen ja lisännyt ulkopaikkakuntalaisten päivälupia.
Toinen ongelma on syntynyt metsästyslain 8 §:n, eli paikkakuntalaisten vapaan metsästysoikeuden osalta määritettäessä kotipaikkakuntaa. Tässäkin luvan myöntäjät käyttävät Teivaanmäen mukaan tapauskohtaista harkintaa.
– Kuuluuko esimerkiksi toisella paikkakunnalla opiskeleva ja viikot majaileva, mutta viikonlopuksi kotikuntaansa metsästämään palaava poika paikkakuntalaisten vapaan metsästysoikeuden piiriin, on hyvä kysymys.
Teivaanmäen mukaan edessä on paikallisilla hirviporukoilla mietinnän paikka. Yhtenä keinona hän näkee hirviseurueiden alttiimman yhdistymisen.