Ervastissa sillan alapuolella joessa maksasi toista kuukautta talvella jäihin pudonnut kuollut hirvi. Kyläläiset soittivat useaan otteeseen viranomaisille saamatta vastausta edes siihen kysymykseen, miten kuollut hirvi vaikuttaa joen uimaveteen.
– Vakituisen ympäristötarkastajan ollessa lomalla puhelimeen vastasi sijainen, jonka nimeä en muista. Hän oli kuitenkin väsynyt asiasta tulleisiin puhelinsoittoihin ja luki minulle suoraan lakipykälän, josta ei kuitenkaan löytynyt vastausta kysymykseeni, kertoo Arja Ervasti.
Ervasti kertoo, että kyseinen virkamies totesi happamasti, että ainahan joen vedessä pöpöjä on.
Niinpä rannan asukas otti yhteyttä veden mahdollisista terveyshaitoista myös Eviraan ja Valviraan, muttei saanut vastausta, koska kaikki tuntuivat olevan lomalla. Eläinlääkärikin oli niin ikään lomalla.
kestämättömäksi Tilanne kävi, kun helteet tulivat ja veden pinta laski joessa.
– Lapsia oli ikävä kieltää uimasta, kun ei tiennyt, oliko se vaarallista vai ei. Sukeltamisen kielsin kokonaan. Haju oli hirveä. Miksi tämän piti tapahtua juuri tänä kesänä, kun säät ovat poikkeuksellisen hyvät ja uimavesi olisi ollut lämmintä?
Ervastin mukaan ainakin yksi kylän vakituisista kesäasukkaista pakkasi kimpsunsa ja kampsunsa, koska kyllästyi hirven raadosta aiheutuneeseen kaameaan hajuun.
– Tuntui, ettei asia kuulu kenellekkään viranomaiselle. Olemme maanviljelijöitä ja meiltä vaaditaan jos jonkinlaista paperia ja säädöksiä, mutta valtio saa näköjään toimia vastuuttomasti.
Lopulta Olli Ervasti ja hänen sisarensa poika Sakari Ihme laittoivat narut raadon ympärille ja vetivät rannalle pressun päälle ja hautasivat kaivurilla raadon vaaran reunalle.
Iijokiseutu tavoitti ympäristötarkastaja Leila Ruuskasen hänen palattuaan lomalta. Hän sanoi, että koska Ervastin uimaranta ei ole kaupungin virallisia uimarantoja, niin siksi veden laatua ei ole tarvinnut valvoa.
Ruuskanen kertoi, että muutama vuosi sitten lakiin tehtiin muutos väärinkäytösten vuoksi.
– Ennen valtio osallistui raatojen korjaamisen kustannuksiin jos oli olemassa vaara, että raato aiheuttaa terveyshaittoja ympäristölle. Nyt raadon korjaaminen on maanomistajan vastuulla, jota en pidä ollenkaan reiluna asiana maanomistajia kohtaan.
Ruuskasen mukaan aikaisempi käytäntö oli paljon parempi kuin nykyinen, joka ei velvoita viranomaisia toimenpiteisiin.
Ympäristöministeriön ylijohtaja Ari Niiranen vastasi Iijokiseudun kysymykseen asian tiimoilta sähköpostitse.
– Tähän kysymyksessä olevaan tapaukseen vahvistan, että maanomistajalla ei ole velvollisuutta poistaa ja haudata raatoja, mutta maanomistaja voi haudata raadot.
– Mikäli maanomistaja ei raatoja hautaa, kannattaa ottaa yhteyttä kyseisen kunnan ympäristöterveysviranomaiseen, joka on kunnasta riippuen terveystarkastaja, ympäristönsuojelusihteeri tai kunnaneläinlääkäri.
– Tarvittaessa kunta järjestää raatojen hautaamisen ja kustannukset jäävät käytännössä kunnan maksettaviksi. Samoin jos maanomistaja haluaa korvausta hautauskustannuksista, kannattaa sitä ennakkoon tiedustella kunnasta.
