Pudasjärvellä on muutamia kymmeniä hirvenhiihdon harrastajia. Osa heistä tyytyy oman pitäjän kilpailuihin, jotka on jo pitkään käyty Yli-Siuruan metsästysseuran ampumaradan ja Hirvipirtin ympäristössä, osa käy kokeilemassa taitojaan aina Suomenmestaruustasolla, viimeksi viikonvaihteessa Ylitornion Pessalompolossa.
Viime viikolla kisasi reilut kymmenen harrastajaa hirvenhiihtelyssä Yli-Siurualla. Laji on kevennetty versio, hiihto-osuudella ei oteta aikaa. Sen korvaa neljä arviointitehtävää. Ammuntaosio kuuluu myös mukaan.
– Hiihtely on helpompi järjestäjille ja kilpailijoille. Ajanottoa ei tarvita eikä suksien voitelun kanssa tarvitse sellaista säätöä kuin normaaleissa kilpailuissa.
Näin kertoi Yli-Siurualla radasta ja muistakin järjestelyistä tällä kertaa vastannut Taito Säkkinen. Järjestelyjen ohella hän osallistui kilpailuun.
– Aikaa sitä vain tähänkin menee, latua on kunnosteltu viikkoja. Taulut pitää käydä radalle laittamassa ja kisan päälle noutamassa pois. Arviointitehtävien matkat käyn tietenkin mittaamassa kilpailun jälkeen kun itsekin osallistun.
Yli-Siurualla kilpaillaan kesällä hirvenjuoksussa, joten ampumarata on käytössä silloinkin. Parhaimmillaan on kilpailuissa muutamina talvina ollut pirin kilpailuissa jopa 80 osanottajaa, Säkkinen kertoi.
– Kilpailussa arvioidaan maastoon sijoitettujen hirvenpäätaulujen etäisyys. Ammunnassa matka on sata metriä ja ammutaan kymmenen laukausta.
Uusien sääntöjen mukaan myös pienoiskiväärillä voi nyt ampua, mutta Yli-Siurualla kaikki käyttivät hirvikivääriä. Vanhimpien kilpailijoiden aseet voi myös järjestäjä kuljettaa ampumapaikalle ja sieltä pois.
Sitä kilpailijoiden vanhinta päätä edusti kilpailussa Korentojärvellä asuva Lauri Laakkonen. Hän hiihti radalle ase selässä, kuten on tehnyt jo lukemattomia kertoja.
Nyt 85-vuotias Laakkonen aloitti ampumaharrastuksen ja -kilpailut armeijan käynnin jälkeen. Metsästysammunnan lisäksi hän on osallistunut reserviläisten kilpailuihin.
Pudasjärvellä mies on ollut mukana koko pitäjän hirvenhiihtohistorian ajan. Laji aloitettiin ensimmäisillä kilpailuilla vuonna 1982 Hirvaskoskella.
– Intoa on riittänyt, joskus oli kolmet kilpailut samana päivänä. Jostain syystä hirvenhiihto tuntui omimmalta lajilta. Palkintojakin on kyllä kertynyt pokaaleista kahvipaketteihin.
Halu liikkua ja kuntoilla pitää Laakkosen lajin parissa. Tälle talvelle hän tosin sanoo hiihdon jääneen vähiin, vain joihinkin kymmeniin kilometreihin. Osanotto on nykyään tärkeintä, hän naurahtaa.
Hirvijahdin Lauri Laakkonen jätti nuoremmille kaksi vuotta sitten. Niitäkin ehdin ampua paljon, hän sanoo.
