Hirvaskosken kylän vanhassa rautaruukkimiljöössä oleva maamerkki, Koskenkorvan talo on saanut uudet asukkaat.
Vuonna 1934 rakennetun talon isäntäväen sukunimi ei vaihdu, sillä muutama vuosi sitten edesmenneen Paavo Holmströmin perikunta päätti myydä sen samaan sukuun. Uusi isäntä on Paavon Vesa-serkun poika.
Talon uudet asukkaat, Otto ja Anne Holmström sekä lapset Elsi 5 v, Niilo 4 v ja Henti 3,5 kk, muuttivat Hirvaskoskelle Oulusta. Tosin vapaa-aikaa, kesiä ja varsinkin syksyjä on vietetty Oton sukujuurilla ennenkin.
Taloremonttitalkoissa ahkerasti häärineen, naapurin Mummulan talon isännän, setä-Antin mukaan näin toteutetaan käytännössä sitä Pudasjärven kuntastrategiaa.
– Asukasluku pitää saada 10 000:een ja nyt saadaan jatkossa ainakin kolme uutta oppilasta Hirvaskosken koululle.
Kittilän Pokasta syntyisin oleva talon uusi emäntä Anne kertoo, että yksi haave elämässä on nyt toteutunut. Omaa taloa oli maaseudulta katsottu jo pitkään.
Yhtenä vaihtoehtona oli Annen synnyinkoti Kittilässä, jossa vanhempansa pitävät lammastilaa – mutta Hirvaskoski oli Oulusta katsoen lähempänä. Päätökseen vaikuttivat ensisijaisesti lapset.
Koskenkorvasta on matkaa Hirvaskosken koululle pikitietä pitkin nelisen kilometriä, Pokasta kirkonkylän koululle kuoppaista soratietä 80. Anne muisteli kauhun paikkaa, kun joutui 13-vuotiaana lähtemään Kittilään yläasteelle kouluun ja asumaan viikot asuntolassa.
– Lisäksi Pudasjärvellä on lapsille paljon enemmän ympärivuotisia harrastusmahdollisuuksia, tietää miehensä Otto – enemmän kuin Suomen kylmimmässä paikassa Pokassa, jossa Annen mukaan on mitattu Suomen kaikkien aikojen pakkasennätys.
Työ oli toinen tekijä Holmströmien asuinpaikan valinnassa. Molemmat ovat koulutukseltaan sosionomeja ja työskennelleet Oulusta käsin Pulkkilassa sijaitsevassa lastensuojelulaitoksessa.
Päivittäistä työmatkaa on kertynyt lähes sata kilometriä siivu. Pariskunnan työpaikka ei kuitenkaan vaihdu, vaikka työmatka pitenee. Viikottaiset työmatkat sen sijaan vähenevät ja rajoittuvat tästedes yhteen kertaan viikossa.
Tällä hetkellä Anne on vielä äitiyslomalla, mutta jatkossa pariskunnan työvuorot on sovittu siten, että toisen ollessa töissä, toinen on vapaalla. Perheen yhteistä aikaakin on luvattu järjestää.
– Nykyinen työnantaja on joustava ja on antanut mahdollisuuksia jatko-opintoihin – mutta myös työmahdollisuuksia lähempää katsellaan avoimin mielin, myöntää Anne.
– On joskus mietitty omankin pienimuotoisen laitoksen perustamista, mutta taitaa jäädä myöhempään aikaan, kunnes lapsilla omat jalat kantaa, tuumii Otto.
Pitkiin automatkoihin Holmströmin perhe on muutenkin tottunut ja sujuvasti sukkuloinut Oulun, Pulkkilan, Hirvaskosken ja Kittilän välillä. Pitemmätkään reissut eivät tunnu missään.
– Autolla ajo on eräänlaista terapiaa. Siinä saa hetken hengähtää ja koota ajatuksiaan, miettii Otto.
Luonnonläheiset harrastukset ovat kolmas syy Holmströmin perheen maallemuuttoon. Molemmat vanhemmista esimerkiksi metsästävät ja perheeseen kuuluu myös kaksi metsästyskoiraa.
Anne ampui toissa viikolla Hanhiojan ampumaradalla karhumerkin. Otto on jo muutaman vuoden toiminut paikallisen Sotkajärven metsästysseuran puheenjohtajana ja toimii samoissa tehtävissä myös Kittilässä.
Pariskunta on metsästänyt hirviä vuoroin molemmilla paikkakunnilla, karhua enimmäkseen jälkimmäisessä. – Yötä myöten on Kittilään ajettu, kun on karhumetille menty, muistelee Anne.
– Kesälomia ei ole vielä pidetty. Syksyä odotellaan, että päästään koirien kanssa metsään touhuamaan.