Istuin alkuvuodesta kaupungintalolla jäähallin suunnittelupalaverissa, jossa kaksi savolaista naisarkkitehtia esitteli etäyhteyden välityksellä luonnoksiaan rakennuksen tuleville loppukäyttäjille.
Olin paikalla lehdistötehtävien ohella penkkiurheilun edustajana. Sen verran täytyy kehaista, että asiantuntemusta löytyy. Pelasin junnuna neljättä talvea Oulun Kärppien kaupunginosasarjoissa. Viimeisen talven vilttiketjussa, josta sujuvasti siirryin katsomon puolelle.
Niinpä huomio kiinnittyi suunnitteilla olevan hirsirakenteisen jäähallin katsomoon, jonne oli havainnekuvissa sijoitettu massiivipuisia kannatinpylväitä. 250 henkeä vetävillä lehtereillä oli useita paikkoja, joista ei nähnyt maalille. Kuolleita kulmia oli myös sellaisia, joista ei nähnyt kumpaakaan.
Ovatko kyseiset arkkitehdit koskaan pelanneet – saatikka katsoneet jääkiekkoa edes televisiosta? Katsomosta puhumattakaan.
Jääkiekon perusideahan on se, että pelaajat yrittävät saada kiekon maaliin. Katsomon puolella istumisen idea on yrittää nähdä, meneekö kiekko maaliin. Muusta syystä siellä ei kannata istua.
Suunniteltua katsomoratkaisua perusteltiin rakennusteknisillä seikoilla. Hirsiympäristöön sointuvat pilarit tarvitaan kurkihirttä kannattamaan.
Mieleen jäi, että taas mennään muoto edellä, käytännön kustannuksella – kuten niin monissa muissakin nykyarkkitehtien luomuksissa.
Hirsikampuksen osalta veikkaan, etteivät akvaariot rakennuksen katolla kestä läheskään sataa vuotta. Huomattavasti lyhemmässä ajassa käy kaltoin suojaamattomille nurkille ja vuorilautoja vailla oleville ikkunanpielille.
Pikku-Paavalin rautahäkkyräkaton osalle povaan lyhempää elinkaarta kuin tulevien hirsikerrostalojen paikalta puretuille Timo-Iikan pöksille.
Säästöjä suunnittelupalaverissa etsittiin jäähallin joka nurkalta. Ja niitähän riitti. Sen verran olen hirsirakentamiseen aikain saatossa perehtynyt, että tiedän umpiseinää kalliimpia olevan nurkat ja seinissä olevat reiät.
Tässä mielessä optimaallinen rakennusmalli olisi umpikolmio, mutta jo vanhan kansan hirsirakentajat ovat havainneet käytännöllisemmäksi ja halvimmaksi ratkaisuksi suorakaiteen.
Tuoreita esimerkkejä löytyy lähiympäristöstä: Hirsikunnaan toimistorakennukset, Kontiotuotteen pääkonttori ja viimeisimpänä parhaillaan rakenteilla oleva Touhulan päiväkoti.
Niiden suunnitteluun ei ole – tai ei olisi tarvinnut kalliita arkkitehteja vaivata. Perinteisen hirsirakennuksen suunnittelu onnistuu aivan hyvin insinööripohjalta.
Joten pyyhkäiskää arkkitehtoonisilla maamerkeillänne pöytää ja laittakaa koko suunnittelu uusiksi. Tarpeettomia neliöitä ei kannata rakentaa, siitä on jo tarpeeksi kokemuksia saatu.
Jäähalli jäähallin muotoiseksi! Päälle vaikka pellistä epäsymmetrinen harjakatto, jossa kurkihirsi kulkee katsomorakenteiden takana.
Näin hallista tulisi ehkä hieman isompi, mutta halvempi. Eikä tarvitsisi erätauolla lähteä viereen kaavoitetulle huoltoasemalle juoksukahveja kipaisemaan, kun kaikki tarvittava löytyisi saman katon alta.
Kun keilahalliakaan ei saatu, niin mikäpä estäisi edellä mainitun sijoittamisen kiinteästi jäähallin yhteyteen? Siinä malliksi pohtimista tänään kaupungintalolla kokoontuvalle jäähallin suunnitteluparlamentille.
Juha Hagelberg