Eipä tainnut Ritva Jurvansuu, omaa sukuaan Kantola, tietää, millaiseen historian pyörteeseen hän uppoutuu, kun muuttaa miniäksi Hetekylään Jurvansuun tilalle. Nyt hän tietää, sillä pitkä, yli viidentoista vuoden urakka Hetekylän kylähistorian parissa on viimein saatu kirjoihin ja kansiin.
– Tämä on suuri helpotus. Nyt on voittajafiilis, huokaisevat työryhmän jäsenet Ritva, hänen tyttärensä Mira Jurvansuu ja Annikki Paavola.
Mittavan kylähistoriakirjan valmistuminen on vaatinut paitsi aikaa myös sisua, sillä vastoinkäymisiltäkään ei ole vältytty. Teknisten ongelmien takia kirjan viimeistelyvaihe kesti lähes vuoden verran.
– Kirjasta tuli yhtä paksu kuin Suomen historian pikkujättiläisestä! Mira Jurvansuu naurahtaa ja kertoo mitanneensa, miten paksu liki 1200-sivuisesta teoksesta tulee.
Parasta aikaa kirjan 400 kappaleen painos on painotalossa valmistumassa.
– Maaliskuun lopussa saamme kirjat ja järjestämme kirjanjulkistustilaisuuden. Jo yli puolet painoksesta on myyty ennakkotilauksena, työryhmän väki kertoo.
Innostus kylähistoriatyötä kohtaan osoittaa, että Hetekylän väki on kiinnostunut juuristaan. Pudasjärven kansalaisopiston sukututkimuskurssi alkoi kyläläisten aloitteesta jo keväällä 1992. Sen jälkeen kiinnostus sukututkimukseen ja kylän historiaan vain syveni, kun Jurvansuun sukutoimikunta ja avoin Jurvansuu.net-sivusto perustettiin vuonna 2000.
– Jaakko Antero eli Antti Jurvansuu teki valtavan työn kerätessään sukututkimustietoja ja laittaessaan ne nettiin kaikkien saataville, Ritva Jurvansuu summaa.
Kylähistorian koonti aloitettiin aktiivisesti vuonna 2003, kun Pudasjärven kansalaisopistolla alkoi Hetekylän kylähistoriapiiri, jonka opettajana toimi Timo Sarkkinen.
– Hän jaksoi hankkia tietoja ja tukea meitä kaikkien vuosien ajan, työryhmä kiittää vajaa vuosi sitten edesmennyttä Sarkkista suuresta ja pyyteettömästä työstä.
Jurvansuiden ja Sarkkisen lisäksi Sirkka Fredriksson on tutkinut ja kerännyt tietoja sekä kirjoittanut kirjaan suuren määrän artikkeleita. Aineiston keruutyötä heidän lisäkseen tekivät Annikki Paavola muun muassa kotitilansa osalta ja Jorma Oinas muun muassa poronhoitoasioista.
Työryhmän jäsenet tekivät runsaasti haastatteluja ja ottivat lukemattomia valokuvia. Aineistoa koottiin muun muassa valokuva-albumeista, maarekisterikirjoista, lainhuudatuksista, henkikirjoista ja rippikirjoista.
Lisäksi suuri joukko hetekyläläisiä on kerännyt materiaalia ja tuottanut tekstejä yhteistyössä kylähistoriapiirin kanssa.
– Iso kiitos kaikille mukana olleille, kirjoittajat kiittävät.
Kirja käsittelee pinta-alaltaan noin 600 km² laajuista Hetekylän aluetta, Taipaleenharju on rajattu pois. Laajalle ja yleisilmeeltään vetelälle alueelle on vuosien varrella tullut asutusta monesta eri suunnasta. Pysyvä asutus alkoi asiakirjojen mukaan 1500-luvun lopulla.
– Asutus keskittyi kuivemmille paikoille, jolloin syntyi vieläkin käytössä olevien taloryhmien nimiä: Jurvasenkuiva, Paavolankuiva, Rautionkuiva ja Oinaankuiva. Muusta kylästä erillään olevat taloryhmät saivat nimen ”perä”. Sellaisia ovat Keinäs-, Juurikka-, Jaurakais-, Määtän-, Viita-, Kuikka-, Pikkulan ja Ohtonperä, kirjoitetaan teoksessa.
– Hetekylässä on kuivatettu viisi järveä, pääasiassa 1800-luvun puolivälissä, kun järvien kuivatus oli yleistä. Isännät tarvitsivat viljelysmaata, Ritva Jurvansuu kertoo alueen elinkeinojen kehityksestä.
Kylä sijaitsee keskeisellä paikalla Ylikiimingin ja Pudasjärven välissä, sillä kumpaankin keskustaan on noin 40 kilometrin matka.
– Kanssakäyntiä on tapahtunut myös Kollajalle ja Kipinään päin. Puolisoita on haettu viereisiltä kyliltä.
Enimmillään Hetekylässä on ollut asukkaita lähes 1000 henkeä Taipaleenharju mukaan lukien. Vuonna 2018 talouksia oli 100 ja asukkaita noin 250. Vapaa-ajan asuntoja ja vapaa-ajan käytössä olevia rakennuksia oli yhteensä noin 260.
Hetekylän kylähistoriakirja poikkeaa monista muista vastaavista mittavan henkilöluettelon takia. Jo projektin alussa linjattiin, että henkilöluettelossa mainitaan tilojen omistajien lisäksi kaikki talojen asukkaat, piiat, rengit, torpparit ja mäkitupalaiset. Henkilöluettelosta löytyvät naiset sekä omalla että aviomiehen nimellä. Omista juuristaan kiinnostuneille teos onkin varsinainen aarreaitta.
– Kirjaan on valittu erittäin tasa-arvoisen lähestymistavan naisten ja miesten historiaan, Mira Jurvansuu kertoo.
Hetekylä – Savupirteistä nykyaikaan
Timo Sarkkisen toimittamassa teoksessa on 1120 sivua ja lisäksi 56-sivuinen henkilöhakemisto. Valokuvia ja muita dokumentteja yli 1 000 kappaletta.
Kirja sisältää Hetekylän asutushistoriaa 1500-luvulta isoon jakoon ja aina nykypäivään asti. Ensimmäiset tilat olivat nimeltään Oinas, Pätsi eli Jurvanen, Parkkinen eli Taipale, Oinas eli Paavola, Väätäjänaho, Keinänen, Jaurakaisjärvi ja Märsynaho.
Monipuolinen teos jakaantuu pääotsikoihin Asutus, Elinkeinoja, Kulttuuria ja Sota-ajat.
Hetekylän kylähistoriakirjassa käsitellään laajasti kyläläisten elinkeinoja, kuten maanviljelystä, karja-, poro- ja metsätaloutta sekä teollisuutta. Lisäksi oman huomionsa saavat muun muassa kylän palvelut, liikenne- ja viestintäyhteydet sekä kulttuuri-, kansanperinne- ja vapaa-ajan toiminta. Henkilöhistorioita on talletettu alueen mielenkiintoisista asukkaista.
Yhtenä Hetekylän kehityksen kannalta merkittävimpänä asiana voidaan pitää koulun perustamista. Pudasjärven ensimmäisen koulu aloitti toimintansa vuonna 1872 Lakarilla. Tästä innostuneena kyläläiset alkoivat ponnekkaasti vaatia omaa koulua.
– Hetekylässä alkoi toimia Pudasjärven toiseksi vanhin koulu vuonna 1888 kyläläisten aktiivisuuden ansiosta, Ritva Jurvansuu kertoo.
Opettaja Antti Outakoskella ja hänen vaimollaan oli suuri rooli hetekyläläisten sivistämisessä.
– Yhdellä perheellä oli uskomattoman suuri vaikutus kylän kehitykseen ja edistykseen. Outakoski oli perustamassa muun muassa osuuskassaa, osuuskauppaa, mylly- ja sahaosuuskuntaa sekä osuusmeijeriä.
Perhe muutti Hetekylästä pois vuonna 1923, mutta monissa muistoissa säilyi muun muassa Outakoskien kylälle tuoma ensimmäinen polkupyörä.
