Elämme elokuun toista viikkoa, joka yleensä tarkoittaa syksyn lähestymistä ja arjen koittamista ainakin osalle ihmisistä. Itse en menisi siitä silti lannistumaan, sillä syksy tuo mukanaan uuden arjen alkamisen ja mitä parasta: viileät syysilmat ja pimenevät illat!
Perinteisesti suomalainen asenne kotimaamme vuodenaikoja kohtaan on nuiva: talvi on synkkä ja etelän lämpöön on lähdettävä hakemaan auringosta rusketusta, D-vitamiinia ja ehkä sitä lomatunnelmaakin.
Tänä vuonna kesäkuukausien ajalle sijoittunut ulkomaanmatkan varaus tosin saattoi olla poikkeuksellisen tarpeetonta, ainakin jos lämpömittarin lukemat merkitsevät jotain.
Lähes koko heinäkuun Suomen yllä vallitsi helle, joka lämmitti niin julkiset rakennukset kuin niidenkin ihmisten omakotitalot, jotka ensimmäisten hellepäivien koitettua ehtivät kehaista talon pysyvän viileänä kesäisin materiaalien ansiosta.
Yli kolme viikkoa kestävä helle on tilastojen mukaan poikkeuksellinen sää, johon harvoin on varauduttu etenkään Pohjois-Suomessa.
Huonetuulettimet ovat olleet loppu tavarataloista ja Pudasjärven kauppojen jäätelöhyllyt ovat näyttäneet paikoitellen melko yksitoikkoisilta talvikuukausien tyhjenemisvauhtiin verrattuna.
Suomessa määritelty helleraja 25 astetta on Suomessa ollut jatkuvasti ylitettynä. Tuon rajan alle menevät lämpötilat tuntuvat tämän heinäkuun jälkeen mukavan leppoisilta. Tukalan ilman on silti ainakin povattu olevan tähän toviin ohi.
Lämmintä ja aurinkoista säätä pidetään hyvänä asiana, josta jokaisen tulisi nauttia. Kesä on ajanjakso, josta puhutaan vuoden aikana jatkuvasti. Suunnitelmat kesälle ovat haaveellisia.
Kuitenkin elokuun yllättäessä saa uudelleen ja uudelleen huomata, kuinka lyhyt hetki suven aika on. Mitä kaikki muut kuukaudet pitäisi puuhata, jos onnen täyttymys on vain haave kesästä?
Tietysti on ymmärrettävää, että Suomessa aurinkoa ihannoidaan, onhan tähdellä käsittämättömän merkittävä asema maapallolla elämän edellytyksenä ja ajankulun hallitsijana.
Minä olen aina ollut kylmän sään ihminen, enkä ole kokenut tarpeelliseksi hampaat irvessä yrittää nauttia helteestä.
Kuumuus tuntuu minusta tukalalta ja vie voimat, joten voin vain kuvitella riskiryhmien tilanteen. Peruskunnon omaavan aikuisen keho on sentään tuntunut yllättävällä tavalla tottuvan uuteen tilanteeseen.
Kun juomapulloa on muistanut kuljettaa kaikkialle, on helle ollut yllättävänkin siedettävää viimeisillä viikoillaan. Ruokakaupan viileys on silti säilynyt vakiopaikkanani kipaista hakemassa viilennystä hetkinä, jolloin kaikkialla muualla on kuuma.
Sääilmiö on muuttanut hetkellisesti myös luonnon tilannetta ja kasvien kuivuus ja eläinten kärsiminen onkin ollut huolenaiheena.
Tämän kesän lämpötilat tuntuvat muistuttaneen suomalaisia oman ilmastomme positiivisista puolista ja toisaalta myös saaneet ajattelemaan ilmastonmuutoksen seurauksia.
Suomen vuodenajoista talvi on hallitsevassa asemassa, joten me jotkut olemme tykästyneet siihen.
Minusta on ihanaa, kun ulkona on kirpeä pakkanen ja ulkoilun jälkeen sisään tultaessa olo on pirteä ja posket punaiset. Silloin voi kääriytyä vilttiin ja juoda lämpimiä juomia kuten tuoksuvaa teetä, mausteillaan joulun mieleen tuovaa glögiä tai perinteikästä lämmintä kaakaota.
Tietenkään mikään asia ei ole mustavalkoinen: kyllä myös minä nautin auringosta kesäisin sen laskiessa järven aaltojen syleilyyn tai talvisin valon noustessa hankien takaa loistaen. Kuitenkaan en tarvitse auringonpalvontaa. Kun kylmyys iskee, saunan kiukaan suhina lämmittää.
Vaikka valon vähäisyys kylminä kuukausina onkin ajoittain masentavaa, piilee pimeydessä hyviäkin puolia. Esimerkiksi jos nyt lähdetään oikein suomalaisiksi, niin ainakin voi olla varma, ettei tarvitse iltalenkillä pimeän aikana pysähtyä märässä lumipyryssä juttelemaan muille.
Saa siis kulkea aivan rauhassa. Kyseiset ilmat ovat myös oivallisia syitä olla tuntematta velvollisuutta ulkoiluun, toisin kuin kesäpäivänä auringon paistaessa vaativasti ikkunaan.
Jos talven ihmeet vietäisiin meiltä, olisimme paljon vähemmän syvällä omassa suomalaisessa identiteetissämme. Mistä me silloin valittaisimme, jos autoa ei tarvitsisi etsiä pihalta tunnin verran lumen joukosta yllättävän pyrytyksen jälkeen ja käyttää toista tuntia sen kaivamiseen esiin ennen kauppaan lähtöä?