Heikki Turveksen eläköitymisjuhlaa vietettiin viimeisellä kouluviikolla Lakarin koululla henkilökunnan ja oppilaiden kesken. Turveksen päivään kuului myös vierailu kaupungintalolla.
Ilmassa oli suuren juhlan tuntua. Lapset muodostivat Lakarin pihamaalle kunniakujan ja odottivat malttamattomina. ”Heikki, Heikki, Heikki”, lapset huusivat, kun ikuisuudelta tuntuneen odottelun jälkeen Turves kyyditettiin pihaan hopeanhohtoisella, nelipyöräisellä ratsulla.
Turves sai ensikosketuksensa opettajan työhön toimiessaan tuoreena ylioppilaana vuoden ajan sijaisena Seulan koululla, ja armeijan jälkeen hän suuntasikin Ouluun opiskelemaan opettajaksi. Valmistumisen jälkeen hän on työskennellyt Puhoksen ja Lakarin kouluilla, joista ensimmäisessä vierähti 16 ja jälkimmäisessä 20 vuotta.
Juhlallisuuksiin kuului niin puheita kuin oppilaiden taidokkaita esityksiäkin. Pikimmiten koululle saavuttuaan Turves joutui oppilaiden tentattavaksi. Häneltä kysyttiin muun muassa lempiväristä, Juustolan käyntimääristä, koetuista luokkaretkistä, lempiruoasta ja lempipaikasta.
Oppilaita kiinnosti myös, miltä eläkkeelle jääminen tuntuu. Turves epäili, että vanhoista rutiineista voi olla vähän vaikeaa päästä eroon.
– Ei nyt oikeastaan tunnu yhtään sen kummemmalta kuin muunakaan keväänä... Syksyllä sitten te, jotka täällä vielä olette, niin jos meinaan tulla aamulla tänne, niin sanokaa: ”Heikki, et sinä ole enää töissä täällä.”
– Paitsi sitten jos on ruokatunti, niin sanokaa, että tule syömään, hän sanoi hymyillen ja lapset nauroivat.
Lapset esittivät juhlassa uudelleensovitettuja lauluja, joiden sanoitukset olivat saaneet innoituksen heidän eläköityvästä opettajastaan. Turves vastaanotti upean joutsentaulun, jossa oli kaikkien tämänhetkisten 180 oppilaan nimet. Lisäksi häntä muistettiin Lakarissa perinteeksi muodostuneella lahjakansiolla.
Eläkepäiviään Turves aikoo viettää luonnossa liikkuen, erityisesti marjastaminen ja metsästäminen ovat hänen sydäntään lähellä.
Lasten haastattelun lopuksi Turvesta pyydettiin itsekin esiintymään hieman ja lausumaan runo eläkkeelle jäämisestään. Runo oli lyhyt ja ytimekäs:
– Tässä on opettaja Heikki, nyt siltä loppu leikki.