Monien suomalaisten dna:han on iskostettu, että syötävää ruokaa ei saa heittää pois. Kaukana eivät ole todelliset vähävaraisuuden ajat, jolloin lähes kaikesta oli puutetta. Silloin ruoka oli arvossaan ja kaikki kupit koluttiin viimeistä pisaraa myöten.
Edelleen puutetta on, mutta harvemmilla. Vanhoja hyviä periaatteita ei kuitenkaan kannata unohtaa, vaan tässä tapauksessa vaalia.
Valitettavasti totuus ja hyvät aatteet tai ympäristöystävällisyys ja taloudellisuus eivät aina kohtaa. Luonnonvarakeskuksen mukaan Suomessa kotitalouksien ruokahävikki on vuosittain arviolta 120–160 miljoonaa kiloa, mikä tarkoittaa 20–25 kiloa henkilöä kohden. Valitettavasti kotitalouksien ostamasta ruoasta arviolta kuusi prosenttia päätyy roskiin.
Kokonaisuudessaan ruokaketjussa hävikkiä syntyy lähes nelinkertainen määrä. Jos mukaan lasketaan ruokaketjun eri vaiheet aina alkutuotannosta, teollisuuteen, kauppaan ja lopulta ravintoloihin ja kotitalouksiin saakka, alun perin syömäkelpoinen ruokahävikki on jopa 400–500 miljoonaa kiloa vuodessa.
Ei paljon naurata, sillä ruokahävikki on täysin turhaa jätettä!
Nyt olisi siis syytä pysähtyä, jos tuntee piston sydämessään. Jokainen on itse vastuussa hankkimastaan ja valmistamastaan ruuasta, ja sen haaskaamisen pitääkin tuntua pahalta.
Iijokiseutu selvitti, miten Pudasjärven keskuskeittiöllä toimitaan mahdollisesti ruokahävikiksi joutuvan ylijäämäruuan kanssa.
Tilanne vaikuttaa olevan hyvä, sillä Hirsikampuksella toimivalla keskuskeittiöllä ei juuri ylijäämäruokaa synny ja jos jotain jää yli, se hyödynnetään uudelleen. Malli kuulostaa toimivalta ja kaikin puolin kannatettavalta.
Olennaista on hahmottaa, mitata ja tilastoida, kuinka paljon mitäkin raaka-ainetta ja ruokaa kuluu. Hyvien toimintamallien muodostaminen ja käyttöönotto ovatkin sitten lähes silkkaa lyhyttä matematiikka.
Kotitaloudet voivat ottaa oppia laitosmaailmasta – hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. On välillä hyvä muistuttaa itseään arjen neuvoista, joilla ruokahävikin voi saada mahdollisimman pieneksi, lähes olemattomaksi.
Kannattaa vinkata itseään ostoslistan tekemisestä, jääkaappiin, pakastimeen ja kuivaruokakaappeihin kurkkaamisesta sekä aterioiden etukäteissuunnittelusta. Kotiin ei kannata raahata ”turhaa” syötävää.
Sekä kukkaro että luonto kiittävät, kun puurontähteet leivotaan sämpylöiksi ja pehmennyt banaani surautetaan pirtelöön.