Harvinaista herkkua tämä on, myönsi Metsähallituksen Luontopalveluiden puistonjohtaja Saara Airaksinen Teerivaaran laella Syötteen kansallispuistossa.
Pian 20-vuotiaan kansallispuiston alkuaikojen kiivas reittien ja muiden rakenteiden teko on hiipunut paljolti niiden kunnostustöihin, hän myönsi.
– Vuosien mittaan on huomattu luontokeskuksen lähellä olevien lyhyiden, muutamassa tunnissa käveltävien kierrosten tarve. Nyt meillä on sellainen.
Teerivaaran uuden päiväreitin tausta on muutaman vuoden takana. Silloin sinne merkittiin lumikenkäreitti. Reilun neljän kilometrin mittaisen päiväreitin ovat suunnitelleet ja maastoon linjanneet Annu Tuohiluoto, Raimo Moilanen ja Urpo Kouva. Ryskätyöt ovat tehneet Markku Harju ja Ville Kiminki. Kansallispuiston hirsiarkkitehtuuria komeasti edustava tupa huoltorakennuksineen on sarakyläläisen Timpan Kurkihirren yrittäjän ja työmiesten tekoa.
Pelkkään puistonjohtajan puheeseen ei Teerivaaraan kävelleiden päälle 60 henkilön tarvinnut päivätuvalla tyytyä. Tarjolla oli Syötteen kyläyhdistyksen miesten perille haalaamien makkaroiden ja kahvien lisäksi elävää musiikkia.
Oululaisen Wilsoninpinta-yhtyeestä kovimman urakan naureskeli tehneensä kontrabassonsa luontokeskuksesta kantanut Terho Kuloluoma.
– Eipä ole ennen näin kovaan ylämäkeen tullut keikalle käveltyä.
Liisa Kunnari soitti viulua, Jarkko Somero lauloi ja soitti kitaraa.
Somero ihasteli muiden yhtyeen jäsenten tavoin komeaa keikkaympäristöä.
– Metsässä soittamisessa on aivan oma tunnelmansa. Meidän musiikkimme sopii hyvin tällaiseen intiimiin ympäristöön.
Somero luonnehti yhtyeen musiikkia folkahtavaksi popiksi. Oman tuotannon lisäksi Wilsoninpinta esitti paikalla pari muutakin kappaletta. Sotkajärveläinen Maire Holmström ihastui esitykseen heti ensimmäisen, Lapin kesä -kappaleen kuullessaan.
Musiikki huipensi aivan erityisen hienon päivän, Holmström kehui. Hänestä esitykset sopivat hyvin metsäisessä ympäristössä kuunneltaviksi. Muutenkin päivä oli hänestä erityisen mukava, vaikka menomatka vaativassa maastossa kulkevaa polkua pitkin ei helppo ollutkaan.
– Mutta paluu lyhyempää reittiä oli paljon helpompi. Uusi tupa oli oikein mukavan tuntuinen taukopaikka.
Holmström arveli, että Teerituvalla käynti ei jäänyt häneltä ja mieheltään Sepolta ainoaksi.
Mukavalta hänestä tuntui myös menomatka, jossa luontokeskuksen asiakasneuvoja Ismo Lammen opastuksella pysähdyttiin välillä meditoimaan. Lampi kertoi antaneensa patikoijille yksinkertaisia ohjeita, joiden avulla voi itseään rauhoittaa niin metsässä kuin muuallakin.
– Metsässähän tutkitusti rauhoittuu muutenkin, mutta hiljentyminen ja keskittyminen omaan kehoonsa on varmasti hyväksi. Hiljentymiseen on ihan yksinkertaisia kikkoja. Samanlaisia käyttävät esimerkiksi urheilijat, ainakin suomalaisilla taitaa olla muuten liikaa totisuutta kilpailutilanteessa, mies perusteli metsämeditointia.
Puistonjohtaja Saara Airaksinen oli tyytyväinen Suomen luonnon päivän antiin Syötteellä. Teerivaaraan patikoi väkeä jokseenkin odotettu määrä, tarjottavaa riitti kaikille ja musisointi sopi ympäristöön hienosti.
Samana päivänä luontokeskukseen virallisesti avattu Kahvila Korppi sai nyt ammattitaitoiset ja uudenlaista tarjontaa tuovat yrittäjät, Airaksinen luottaa.
