Kolumni

Hännän vi­pa­tus­ta –  miksi lem­mi­kit ovat meille ih­mi­sil­le niin tär­kei­tä?

Ei se vanha koira opi uusia temppuja, vaikkakin on lauhkea kuin lammas, rakkaudesta se hevonenkin potkii vai onkohan oma lehmä ojassa.

Noh, nostetaanpa kissa pöydälle: lemmikkeihin viittaavia sanontoja riittää, ja mistäpäs muustakaan se kertoo, kuin lemmikkien tärkeydestä ihmisen vierellä.

Entisenä ja pian myös tulevana koiranomistajana minun on helppo puhua juuri koirista. Jokaisen tuntema sanonta ”koira on ihmisen paras ystävä” pitänee paikkansa ainakin siinä suhteessa, että ihminen kokee koiran parhaana ystävänään.

Olkoonkin niin, ettemme voi tietää, jakaako koira itse kanssamme samaa tunnetilaa. Emme siis voi väittää ihmisen olevan myös koiralle se paras ystävä, voihan se roikkua uskollisesti mukana lähinnä ruoan ja turkinhoidon toivossa.

Kuitenkin uskon, että asia on koiran näkökulmasta jokseenkin yksinkertainen: kun se kasvatetaan ihmisen laumaan kuuluvaksi ja sitä kohdellaan hyvin, koira sisäistää omistajansa perheenjäsenekseen ja oppii luottamaan.

Kun luottamussuhde on syntynyt, koiralle on luontaista ja synnynnäistä osoittaa uskollisuutta ja kiintymystä. Se myös oppii turvautumaan ihmiseen ruoan hankkijana ja huomion antajana, miksipä se siis ei osoittaisi aitoa iloa, kun perheenjäsen tulee kotiin töistä tai koulusta?

Koira on uskollinen ystävä, sillä se ei tee ”ohareita” eli ilmoita varttia ennen odotettua tapaamista, että enpäs pääsekään.

Näin siksi, että lemmikillä ei vain koskaan ole sovittuna muuta menoa. Se myös on täysin vapaaehtoinen viettämään vaikka kokonaisen päivän omistajansa kanssa milloin tahansa.

Koira ei myöskään välitä siitä, menestyykö ihminen töissään, suututtiko tämä väsyneenä ystävänsä tai onko hän hyvässä maineessa muiden silmissä: hauveli pysyy tämän rinnalla joka tapauksessa.

Hyvä puoli lemmikissä on myös, ettei se kyseenalaista sitä, mitä omistaja tekee tai ei tee. Ulkoilemaan lähtiessä karvaturri on hiljaa ja ymmärtää, jos ei jaksa puhua ongelmista, mutta myös kuuntelee kärsivällisesti kaikki lenkkeilyttäjän murheet.

Arvoitukseksi jää tietysti se, ymmärtääkö koira ulkoiluttajan murheista mitään, todennäköisesti ei, mutta ainakin se aistii senhetkisen mielentilan ja lohduttaa omalla olemisellaan.

Pörröisten lemmikkien silittelemisestä koituvat myönteiset terveysvaikutukset eivät yksinkertaisuudessaan vaadi asiantuntijalausuntoja, vaikka aihetta on toki tutkittu.

Lemmikin silittämisen ja läsnäolon on todettu rauhoittavan ja auttavan keskittymään juuri tähän hetkeen sekä laskevan verenpainetta ja sykettä. Jo pelkkä koiran turkista hehkuva lämpö saa hyvän mielen sen hellijälle, sillä koiran normaali ruumiinlämpö on suurempi kuin ihmisellä.

Koiraterapiaa onkin alettu hyödyntää muun muassa masennusoireista kärsivien hoidossa sekä vanhustenkodin ilona. Koira on hyvä ystävä kaikenikäisille, sillä myös lapsille ne opettavat yhteistyötä ja vuorovaikutusta.

Oma lemmikkiystävä antaa seuraa ja vähentää merkittävästi kaikenikäisten ihmisten kokemaa yksinäisyyttä. Hyviä ystäviä elämässä ei tarvitse välttämättä olla kuin yksi, eikä kukaan ole määritellyt, ettei se voisi olla eläin.

Mikäli koira tuntuu kuitenkin pidemmän päälle yksitoikkoiselta, jo pelkkä sen omistaminenkin voi poikia elämään myös paljon muita kontakteja esimerkiksi lenkkipoluilla, koirapuistoissa tai koiranäyttelyissä. Varma puheenaihe muille on oma tai toisen lemmikki.