On lähes pakko käydä päivittäin Rotuaarilla.
Vaalikopeista saa mukillisen kahvia ja joskus pullankin. Ystäviä ylen määrin. Vahvistamme toisiamme, Suomi nousuun. Siitä ollaan samaa mieltä.
Ilma on täynnä demokratiaa. Ihminen on taipuvainen olemaan oikeudenmukainen, siksi demokratia on mahdollinen. Ihmisellä on taipumusta myös epäoikeudenmukaisuuteen, siksi demokratia on välttämätön.
Demokratia on aina noussut alhaalta, kansan suurista joukoista. Sitä on turha ylhäältä odottaa.
Demokratiassa löytää helposti syyllisen kaikkeen pahaan. Syyllinen on aina hallitus. Edellinen ja sitä edelliset hallitukset ovat syyllisiä.
Demokratia jakautuu kahteen osaan, syyllisiin ja syyttömiin. Edelliset ovat hallituksessa, jälkimmäiset sen ulkopuolella. Ja kun aika kuluu, seuraavakin hallitus on taas syyllinen.
Jotkut ovat aina syyttömiä, kun eivät koskaan pääse hallitukseen. He ovat kuin se entinen poika, joka hakkasi pakkasessa kylmettyneitä käsiään ja tuumasi tytön luota tulleelle kaverilleen, että olipa hyvä, kun lähettiin.
Rotuaarin vaalikopeilla tapaa monenlaisia kavereita. Tänään sinne leppasi Kolikko-Tane muovipussi kädessään. Muovipussissa kilahteli jotakin. Mikä lie kilahdellut.
Tane pyyteli tapansa mukaan ylimääräisiä kolikoita seisoskelevilta ihmisiltä. Joku antoi euron, joku kaksikin. Kun kolikoita oli kertynyt riittävästi, sytytti Tane sikarintumpin, joi Kristillisdemokraattien kojulla kahvit ja lähti mutisten Stockmannin ovea kohti:
”Viis äänestyksistä, ääntenlasku se vasta jotakin on. Sokeat sokeita taluttaa.”
Stockmannin ovella on hyvä pyyntipaikka. Ei ole Tane mikä tahansa Tane. Facebookiin perustetulla Tane-ryhmällä on lähes kymmenentuhatta seuraajaa eli paljon enemmän kuin useimmilla eduskuntaan pyrkivillä.
Olen ennakkoluulottomasti perehtynyt eduskuntaan pyrkiviin, heidän elämänkokemuksiin, koulutukseen, mielipiteisiin jne.
Kun huomioi, miten pienet houkutukset poliitikoksi ryhtymiseen Suomessakin on, ehdokkaiden korkea taso on hämmästyttävä. Heidän toimintansa ja siinä saavutetut tulokset ovat mielenkiintoisia.
Suhtaudun aina varauksellisesti heihin, joilla taskuliinan väri, sen pursuamisaste tai housujen pastelliväri näyttävät olevan kaikki kaikessa. Mutta suhtautumiseni näihin asioihin johtuu täydellisestä muodin ymmärtämättömyydestäni.
En kyllä ymmärrä sitäkään, miksi älyttömille täytyy antaa älypuhelimet, joita täytyy näppäillä jopa kävellessä.
Näin uuden kynnyksellä, Matti Kurjensaarta mukaillen suomalaisesta elämänmuodosta, josta olen joskus aikaisemminkin kirjoittanut: Suomalainen elämänmuoto on ihana ilmaisu. Se on tölli salojärven rannalla, sauhuava lauantaisauna, keinulauta vihertävässä koivikossa, uimalaituri, vene, sukset, luminen metsä, radiossa soiva virsi sunnuntailakeassa pirtissä, kumahtelevat kirkonkellot, bussin rahastajatyttö, hauenkutu kaislikossa, vaari aamutoimissa ruispellon laidassa ja Hannu Salama raastuvassa.
Tavataan näissä merkeissä syksyllä, jos eletään ja terveenä ollaan.
Paavo Kurttila