Vaalikevät on nyt ohitse, kun eduskuntavaalien jälkimainingeissa käytiin vielä europarlamenttivaalit sunnuntaina. Näillä korkeuksissa EU-vaalit ei juuri tunteita herättäneet ja kampanjointikin oli laimeaa. Koko maan äänestysprosentti oli 42,7, mutta Pudasjärvellä jäätiin ronskisti sen alle, sillä äänioikeuttaan käytti vain 31,6 prosenttia. Äänestyskopissa kävi siis alle kolmasosa äänioikeutetuista!
Luvut ovat huolestuttavia. Suomi on ollut Euroopan unionin jäsenmaa vuodesta 1995 saakka, mutta edelleen monet suomalaisista ovat epätietoisia siitä, mihin kaikkeen unioni vaikuttaa ja mikä sen merkitys meille on. Yksi suurimmista syistä EU-vaalien laimeuteen on tiedon ja ymmärryksen puute. Helposti ajatellaan, etteivät Brysselin päätökset täällä vaikuta, vaikka todellisuudessa niillä on usein suurikin merkitys.
Ovatko äänioikeutetut sisäistäneet, että nyt valittu Euroopan parlamentti edustaa EU:n kansalaisia – siis meitä? Parlamentti vastaa Suomen päätöksentekoon verrattaessa eduskunnan toimintaa. Pohjoisen edustus puuttuu sieltä nyt kokonaan. Jos täällä olisi äänestetty vilkkaammin, saattaisi tilanne olla toinen.
EU:n jäsenvaltiot ovat itsenäisiä, mutta ne ovat siirtäneet osan päätöksentekovallastaan yhteisille toimielimille. Parlamentin lisäksi päätöksenteon osia EU:ssa ovat Eurooppa-neuvosto ja Euroopan komissio.
Kevään aikana monet euroedustajat painottivat sitä, että parlamentilla on paljon valtaa ja yksittäisillä edustajillakin hyvät mahdollisuudet vaikuttaa osana koneistoa. Vaikuttamisen paikkoja on etenkin lainsäädäntöä valmistelevissa valiokunnissa.
EU-vaaleja suuremman huomion sai Suomen miesten jääkiekon maailmanmestaruus, joka ratkesi sunnuntai-iltana riemukkaasti, kun Suomi voitti Kanadan lähes hurmoshenkisessä ottelussa. Maanantainen kansanjuhla MM-mitalistien kunniaksi osoitti, että suomalaiset osaavat kyllä kokoontua yhteen, jos siihen on heidän mielestään tarpeeksi hyvä syy. Valitettavasti EU-vaalien jännittäminen ei tällä kertaa monestakaan suomalaisesta ollut mielenkiinnon arvoista.