Kolumni

Eskimo-jäätelö ja sähkömies ovat menneen talven lumia – mikä muutoksessa ärsyttää?

-
Kuva: Risto Pikkupeura

Muutos – olipa kyseessä sitten elämänmuutos, tuttujen rutiinien muutos tai vaikkapa vaihtunut hyllyjärjestys lähikaupan tutuilla käytävillä – on usein epämukava, ärsyttävä tai jopa pelottavakin asia. On yleistä ja ihan luonnollistakin, että uudet ja vieraat asiat tuntuvat epämiellyttäviltä tai pelottavat – onhan vieraan ja uuden pelko tietyllä tapaa meille sisäänrakennettuakin. Vanhoihin ja tuttuihin kaavoihin kangistuminen tuntuu turvalliselta, ja vähän väliä jostakin suunnasta saa kuulla vanhan tutun sloganin: ennen kaikki oli paremmin.

Viime aikoina on ollut paljon esillä tuotenimien ja muiden termien neutraalistaminen ja muuttaminen sellaiseksi, etteivät ne olisi loukkaavia tai syrjiviä ketään kohtaan. Kaikkein vahvimmin tuossa keskustelussa esille nousevat ne näkemykset, joiden mukaan vanhoja nimiä tai nimikkeitä ei saisi missään nimessä heittää romukoppaan ja korvata uusilla – on näin ollut aina ennenkin! Jos nyt Eskimo-jäätelökin menee ja muuttaa nimensä, maistuukohan tuo enää jatkossa samalta?

Sukupuolineutraalista kielestä taas on annettu suosituksia jo 30 vuotta sitten. Julkisessa keskustelussa erityisesti ammattinimikkeiden uusiminen herättää silti edelleen vahvaa kritiikkiä. Yksi suurimmista syistä muutosvastarintaan on se, ettei asioista ole tarpeeksi tietoa. Jos mies-loppuiset ammattinimikkeet yhtäkkiä korvataankin henkilö-lopulla, kuka sellaisia enää oppii? Ja joutuuko sitä sitten minkälaiseen piinapenkkiin, jos vahingossa naapurille kertookin vahingossa kutsuneensa sähkömiehen kotiinsa? Saako lumiukkoa enää sanoa lumiukoksi, vai onkohan se jatkossa lumihenkilö? Saako miehistä ja naisista enää puhuakaan? Näitä kysymyksiä mietitään usein julkisessa keskustelussa enemmän ja vähemmän totisesti.

Nimikkeiden sukupuolineutraalistamisessa tavoite on usein päinvastainen kuin luullaan: ajatuksena on, että muiden kuin miesten ei tarvitse tulla kutsutuksi miehiksi eikä muiden kuin naisten naisiksi.

Usein myös kuulee sanottavan, ettei kielellä ole merkitystä: se ei ketään loukkaa, jos ammattinimike on mies-loppuinen tai jäätelön nimi on Eskimo. Ensinnäkin kieli kuitenkin ohjaa ajatteluamme, ja tutkimustulokset ovat osoittaneet, että geneerismaskuliinisia ilmaisuja, esimerkiksi mies-loppuisia ammattinimikkeitä, tulkitaan useammin maskuliinisiksi kuin niiden neutraaleja vastineita.

Toisekseen on otettava huomioon, että vaikkei Eskimo-nimi jäätelökääreen päällä ahdista tavan tallaajaa, ei sen loukkaavuudesta voi sanoa juuta eikä jaata kukaan muu kuin itse eskimo – eikä hänkään muiden kuin itsensä puolesta.

Muutos pelottaa, mutta onneksi muutosvastarinta ei niinkään paljoa. Nimiä ja nimikkeitä uskalletaan päivittää tälle vuosikymmenelle koko ajan enemmän. Pian ei enää muistetakaan, mitä kirvesmies oikein työkseen tekikään.

Ja tuskinpa siitä kukaan mieltään pahoittaa, vaikka minä tai sinä jatkossa muistelemmekin vahingossa tuttua jäätelöpuikkoa vanhalla tutulla nimellä – arkikielisten sanojen käyttöä kukaan ei voi säädellä, ja arkikielessä ja virallisessa kielenkäytössä on ja tulee aina olemaankin eroja. Virallisten nimien ja nimikkeiden kanssa olisi kuitenkin syytä pyrkiä olemaan loukkaamatta tai syrjimättä ketään.