Lukijalta

Eri­kois­ta el­vy­tys­tä: EU kohti vel­ka­unio­nia

-
Kuva: Mauri Ratilainen

Vastikään sovitussa EU:n 750 miljardin elvytysrahastossa on erikoisia piirteitä. Samalla sovittiin myös monivuotisesta rahoituskehyksestä, jossa Suomen maksuosuus EU:lle nousee sadalla miljoonalla, vuosittaisen maksun noustessa lähemmäs 2,3-2,4 miljardiin. Tähän kokonaispakettiin ujutettiin elementtejä, joilla yhteisvastuuta lisätään huomattavasti ja viedään EU:ta kohti velkaunionia.

Esitetyt ehdotukset vähentävät jäsenmaiden omaa vastuuta talous- ja finanssipolitiikastaan, ja vahvistavat puolestaan unionin toimivaltaa. Samalla ehdotuksissa annetaan unionille mahdollisuus rahoittaa toimintaansa velalla. Samalla komission ehdotuksen mukaan osa unionin ottamasta 750 miljardin paketista voitaisiin maksaa takaisin uusilla EU-veroilla, kuten digiverolla, muoviverolla tai hiiliverolla. Myös yhteisöveron tasaaminen EU-maiden kesken on jatkuvasti esillä.

Jäsenmaat tulevat saamaan suoraa avustusta 312,5 miljardia ja matalakorkoisia lainoja 360 miljardia. Tämä myönnetään uudistusten ja innovaatioiden tukiohjelman kautta. Tukien myöntäminen ja maksatus tapahtuisivat eurooppalaisen ohjausjakson puitteissa. Ne maat, jotka sitoutuvat toteuttamaan EU-komission ehdottamia uudistuksia, ja myös onnistuvat uudistusten toteutuksissa, olisivat oikeutettuja saamaan tukea. Tämä on merkittävän talouspoliittisen vallan siirtoa EU-maiden hallituksilta EU-komissiolle.

Suomen saanto elvytysvälineestä paranee hiukan ennakoidusta. Otamme kantaaksemme muiden velkoja 6,2 miljardia ja maksamme avustuksia muille EU-maille noin 3,4 miljardia. Ensimmäisen neuvotteluvaiheen tilanteesta Suomen nettomaksuosuus parani 1,2 miljardia, joka johtuu lähinnä siitä, että paketista tuli enemmän lainapainotteisempi ja Suomen saanto kasvoi 400 miljoonaa maaseudun kehittämiseen ja 100 miljoonaa harvaan asutuille seuduille.

Periaatteessa voidaan kyllä sanoa, että Suomi onnistui neuvottelutavoitteissaan. Mutta se isompi kysymys onkin, että onko koko elvytyspaketissa järkeä Suomen kannalta? Elvytystä perusteltiin lähinnä sillä, että se auttaa Suomen vientiteollisuutta. Ajatus on älytön. Miksi italialaiset tai kreikkalaiset käyttäisivät saamansa rahat ostaakseen tuotteita Suomesta? Ekonomistien laskelmien mukaan olisi ollut kannattavampaa käyttää vastaava rahamäärä elvytykseen Suomessa.

Suomella olisi ollut olemassa myös vaihtoehtoja. Osallistuminen elvytysvälineeseen ei ole pakollista. Muut maat voivat halutessaan osallistua ehdotuksien toteuttamiseen keskenään. Kieltäytyminen ei olisi seurauksiltaan niin dramaattista kuin ehdotuksien kannattajat esittävät: EU-maat voivat halutessaan elvyttää talouksiaan itse omalla velanotolla, ja jos velanottokapasiteettia ei ole riittävästi, leikata ylisuuria velkojaan.

Komission ehdotus vähentääkin toteutuessaan olennaisesti Suomen eduskunnan budjettivaltaa ja kansallista suvereniteettia siten, että Suomi saatetaan tilanteeseen, jossa se ei ole enää perinteisessä mielessä täysivaltainen. Myös EU:lle annettavan verotusoikeuden toteuttamisesta on siten päätettävä eduskunnassa vähintään kahden kolmasosan määräenemmistöllä.

Elämme erikoisia aikoja. EU elvyttää, Suomi maksaa!

Ville Vähämäki

kansanedustaja, PS

Oulu