Huokaisimme helpotuksesta Sipilän hallitusohjelmakirjauksesta Metsähallituksen suhteen. Linjauksessa uudistuksen piti turvata Metsähallituksen yhtenäisyys ja ratkaisua haettaisiin kilpailuoikeudellisten reunaehtojen pohjalta.
Hallitusohjelman tulkinta on tietenkin hallituksessa olevilla päättäjillä. Vaikka väitän osaavani ja ymmärtävänäni poliittista retoriikkaa, en millään muotoa voi tulkita linjausta ja nyt esitettyä lakipohjaa sekä valmistelun menettelytapaa linjausten mukaisiksi.
Asialla on maa- ja metsätalousministeri Tiilikaisen mukaan kiire, jotta Metsähallituksen yhtiöitettävä metsätalous saisi yksinoikeuden hakkuisiin valtion mailla ennen uuden hankintadirektiivin voimaantuloa. Tavoite sinällään on kannatettava ja ainut tapa yhtiöittämisvaihtoehdossa säilyttää nykyisen järjestelmän hyödyt. Mutta tämä tarkoittaisi periaatteellisesti keinottelua kansallisomaisuudella tulevien säännösten kiertämiseksi.
Siirtoon sisältyy myös riski lainsäädännön takautuvuudesta eli siirtojen peruuttamismahdollisuudesta, jos siirto nähdään velvoitteiden kierroksi. Ongelma olisi ratkaistavissa selkeällä hallituksemme ja eduskunnan tulkinnalla, ettei direktiivi ole sovellettavissa asiaan.
Tätä näkökulmaa tukevat kilpailuoikeudelliset selvitykset. Näin sinällään olematon riski muuttuu juridisesta poliittiseksi Suomen ja EU-komission väliseksi. Jos kiistaa syntyisi, kävisi käry myös Saksan ja Ranskan valtion omistuksille. Historia olisi silloinkin puolellamme.
Kiireellä on valmisteltu kahden kilpailevan ministeriön vallanjakoon liittyviä säännöksiä. Vallanjako näyttäytyy jatkossa epäselvyytenä tavalliselle kansalaiselle valtion metsien ja vesien käytöstä.
Kansalaisnäkökulma, johon myös julkisen toiminnan soveltaminen valtion maaomaisuuteen perustuu, on esityksessä sivussa. Valtion maata ei voi hallita kuin yksityistä.
Eriskummalliseksi tilanteen tekee se, että nyt kilpailevien ministeriöiden johdossa on sama henkilö. Luulisi ongelmien ratkeavan helpoimmin itsensä kanssa.
Metsätalouden yhtiöittäminen heikentää metsätaloutta talon sisällä ja nostaa ministeriöiden vanhat toimivaltasuhteet uuteen tarkasteluun. Yhtiöittäminen tässä muodossaan aiheuttaa levottomuutta myös puunostajien keskuudessa. Kykeneekö valtion hakkuuyhtiö nykyisenkaltaiseen luotettavuuteen sahapuun tarjonnassa?
Yhtiöittämisratkaisun ollessa poliittinen välttämättömyys tulisi ratkaisua hakea viranomaistoimintojen minimoinnin kautta kokonaisuuden pitämiseksi kasassa. Erävalvojat tulisi siirtää poliisin palvelukseen. Suojelualueiden järjestyssääntöjen, käyttö- ja hoitosuunnitelmien vahvistus kuuluu enemmän tilaajan eli ELY-keskuksen tehtäväksi kuin huoltorengin määrättäväksi.
Maankäyttöön liittyvät luvat ja ratkaisut tulee saattaa koko talon ratkaisuiksi. Vain näillä muutoksilla pystytään pitämään valtion maat meidän käytössämme myös vastaisuudessa.
Onko Sipilän hallituksella käsissään toinen jätevesiasetus?
Pauli Harju