Palojatkumo saatiin aikaan Pudasjärven Keinäsperällä Olvassuon Natura-alueella, kun siellä viime viikolla iskettiin tuleen suojelualueen sisällä reilun neljän hehtaarin metsäalue.
Poltettu alue on ollut pitkään normaalissa metsätalouskäytössä. Puusto siellä oli noin 40-130-vuoden ikäistä, pääasiassa mäntyä, kertoi poltossa mukana ollut Metsähallituksen luontopalveluiden luonnonsuojelupäällikkö Marko Sievänen.
Poltettu alue kuuluu valtakunnallisiin palojatkumoalueisiin. Ne ovat tarpeen, koska metsäpalot ovat olleet olennainen osa metsäluonnon kierrossa. Hyvin toiminut metsäpalojen torjunta on käytännössä lopettanut laajat palot Suomessa.
Sen seurauksena on paloista riippuvainen lajisto taantunut ja ennallistamispolttoja ja muita luonnonhoitotoimia tarvitaan niiden elinolojen turvaamiseen, Sievänen kertoo.
Haaponiemen metsäsaareke on osa kokonaisuutta, jolla tullaan polttamaan muutaman hehtaarin alueita palojatkumon ylläpitämiseksi muutaman vuoden välein.
Alueita on Suomessa 52, ja tavoite on korvata puuttuvat metsäpalot ennallistavilla poltoilla, Sievänen kertoo.
Poltto on tehokas kangasmetsien monimuotoisuuden palauttamis- ja lisäämismenetelmä. Paloalueet turvaavat ainakin osittain Suomessa esiintyvien noin 40 metsäpaloista riippuvaisen hyönteislajin säilymistä.
Valtaosa palolajeista elää lahoavalla puulla. Kovakuoriaisten, joista parisenkymmentä lajia on metsäpaloista riippuvaisia, runsastumisesta hyötyvät puolestaan muun muassa tikat. Myös useat kääpälajit hyötyvät paloista ja poltoista.
Olvassuon ennallistamistoimet ovat osa METSO-ohjelman eli Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman 2008-2016. Rahat savottaan irtoavat EU-rahoitteisesta Paahde-Life-hankkeesta.
Palolajit katsotaan niin arvokkaiksi, että niiden elinolojen turvaamisessa voidaan kulotuksessa hyväksyä tavallisempien lajien pesintöjen tuhoutuminen, Marko Sievänen perustelee.
– Ainakaan kanalinnun pesiä ei paloalueelta löydetty ennakkokäynneillä, ei myöskään polton aikana.
Poltettu Haaponiemensuon saareke on kokonaan soiden ympäröimä, joten erikoisempia ennakkovalmisteluja ei juuri tarvittu. Alueen ympärille kuitenkin tehtiin kuoppia veden saannin turvaamiseksi.
Myös ilmoitukset paloviranomaisille ja paikallisille asukkaille tehtiin, viimeiset sytytyshetkellä. Vielä silloin paloviranomaisella olisi ollut oikeus kieltää koko operaatio, Sievänen tietää.
– Kun kieltoa ei tullut, lähti osa 13 hengen ryhmästä, kaikki luontopalveluiden väkeä eri puolilta maakuntaa, sytyttämään kapeaa kaistaa tuulen alapuolelta. Koko alue poltettiin tarkoituksella kapeina kaistoina, hallitusti pintapalona.
Näin pyritään jäljittelemään luonnonkuloa,jossa kaikki puusto ei tuhoudu. Kulonkiertämiäkin jäi, joten hyvin onnistuttiin, Sievänen vakuuttaa.
Poltto oli ohi viidessä tunnissa. Sen jälkeen paikalle jäi jälkivartio ja kun aamulla savua kohoili enää alueen keskeltä, antoi työtä johtanut suunnittelija Sari Kaartinen heillekin luvan poistua.
Olvassuon laiteilla on toinenkin ennallistettavaksi päätetty alue. Sen tuleen tuikkaamiseen ei vielä uskallettu ryhtyä, se kun rajoittuu vanhaan metsään jota ei haluta polttaa.
Nyt poltetun alueen kehittymistä ei seurata säännöllisesti, mutta luontopalveluiden väen lähellä kulkiessa siellä varmasti poiketaan, Marko Sievänen tietää.
Metsähallituksella on kuitenkin kohteita, joissa ennallistamispolton jälkeen tutkitaan varsinkin palaneesta puusta hyötyvien lajien tilannetta säännöllisesti, hän kertoo.
