Kolumni

Energiaa on saatu maatiloilta ennenkin – uusia vaihtoehtoja tarvitaan

EU:n tukimaatalouden opin mukaisesti maatilojen pellot voivat tuottaa ainoastaan ruokaa ja rehua. Vain niiltä pelloilta voi kuitata hehtaaritukea.

Poikkeuksena tukimaatalous voi maksaa sopiville pelloille ympäristötukea tai luonnonhaittakorvausta, vaikka ne pellot eivät varsinaisesti tuota mitään satoa.

Energiaa pelloilta ei kuulu tukimaatalouden oppiin. Energiaviljelyä emme ole käytännössä kehittäneet neljännesvuosisadan EU:n kaudellamme. Mutta ovathan maatilat tuottaneet energiaa ennenkin.

Sata vuotta sitten liikkumisemme pohjasi uusiutuvaan energiaan. Meillä ei ollut fossiiliöljyllä käyviä autoja. Jos meidän täytyi kulkea kävelymatkaa kauemmaksi, menimme hevosvaunuilla.

Maatiloilla hevonen teki traktorin työt. Savotalla hevonen veti puut metsästä välilansseihin ja lopulta jokien uittolansseihin.

Energiansa hevoset saivat maatilojen pelloilta heinänä tai kaurana. 1900-luvun alussa maatalouden peltoalastamme lasketaan tarvitun 30 prosenttia hevosten rehuenergialle.

Se oli aidosti uusiutuvaa, ympäristöystävällistä energiaa.

Uuden sukupolven liikenne oli lähellä kehittyä. Vuonna 1911 saksalainen koneinsinööri Rudolf Diesel kertoi kokeesta, jonka hän oli tehnyt keksimällään uudella moottorilla.

Diesel oli ruiskuttanut moottorinsa sylinteriin öljykasveista puristettua öljyä. Kasviöljy oli syttynyt ja moottori käynnistynyt. Keksijä aavisti heti, mitä mahdollisuuksia hänen keksintönsä toisi:

– Vaikka kasviöljyn käyttö moottorissani voi näyttää vielä tulevaisuuden unelmalta, ennustan vakaassa uskossa, että tämä voi helpottaa maatalouden kehittymistä niissä maissa, joissa öljykasveja voi viljellä, Diesel ennusti.

Ennustus ei toteutunut vielä hänen aikanaan. Uusiutuvan kasviöljyn käyttö polttomoottoreissa jäi fossiilisen maaöljyn varjoon kymmeniksi vuosiksi. 1900-luvun loppupuolella Dieselin ajatusta alettiin kuitenkin tutkia. Sen sai aikaan huoli ympäristöstä.

Fossiiliöljyn käyttö autoissa ja traktoreissa päästää ilmakehään haitallista hiilidioksidia ja kiihdyttää kasvihuoneilmiötä. Biodieselillä hiilidioksidin päästö putoaa nollaan.

Suomen energiaviljelyssä biodieselin valmistusta on kokeiltu eniten rypsistä. Rypsin viljely hallitaan, ja tarvittaessa se voi laajeta nopeasti.

Biodieseliä voi valmistaa saksalaisella Fischer-Tropsch menetelmällä energiapuun hakkeesta. Menetelmää kehitellään eri puolille Suomea kaavailtuihin biopolttonesteen laitoksiin.

Biomassaa tarvitaan paljon. Maatilat voivat tulla mukaan lehtipuiden lyhytkiertoviljelyllä. Kunhan löydämme sopivat energiaviljelyn kasvit eri puolille maatamme, maatalous voisi meilläkin kehittyä.

Mutta tämä vaatisi oppimuutoksen EU:n tukimaatalouteen.

Rahallinen kynnys aloittaa energiaviljely ilman tukia, on tavalliselle viljelijälle melkoinen.

Vuonna 2019 Suomen maatalous kuittasi tukia kaikkiaan noin 1750 miljoonaa euroa. Kun peltojemme pinta-alaa on 2,23 miljoonaa hehtaaria, hehtaarituki oli keskimäärin 780 euroa hehtaarille vuodessa.

Tämän vuosituen puuttuminen pysäytti energiaviljelyn EU-kaudellamme.

Maatilojen ilmastoahdinko – lihansyönnin ja suopeltoviljelyn kohuineen – alkaa 2020-luvulla olla jo sitä luokkaa, että uusia vaihtoehtoja tarvitaan.

Bioenergian kehittäminen EU:n tukimaatalouden osaksi on yksi sellainen.

Veli Pohjonen

Maatalous- ja metsätieteiden tohtori Metsänhoitotieteen dosentti, Helsingin yliopistoMetsätalouden energiatuotannon emeritusprofessori, Joensuun yliopisto