Pintamojärven tilasta ja säännöstelystä on viime aikoina kättä väännetty. Sikäli se tuntuu ihmeelliseltä, koska olemassa ovat selkeät Korkeimman vesioikeuden määräämät lupaehdot, joiden pohjalta vesivoimalaa on lupa pyörittää. Piste.
Miksi nyt neuvotellaan, vaikka asian pitäisi olla selvä? Lupaehdoissa määrätään säännöstelyn rajat – mutta samalla velvoitetaan, että rantojen vyöryminen pitää estää. Lisäksi yleisen oikeuskäytännön mukaan vahingon aiheuttaja on velvollinen korvaamaan aiheuttamansa vahinko. Piste.
Ensi viikolla järjestetään Pintamon vapaa-ajan asukkaista ja rannanomistajista koostuvan järviyhdistyksen ylimääräinen yleinen kokous, jonka tarkoituksena on hyväksyä yhdessä säännöstelyluvan haltijan kanssa neuvoteltu tavoiteohjelma järven tilan parantamiseksi.
Yli 50 vuotta Pintamon säännöstelyn lupaehtoja on venytetty ensin Koillispohjan sähkön ja sittemmin Fortumin toimesta. Sen verran kipurajoilla ne kuitenkin toimivat, että rannan asukkaat eivät aivan ilmikapinaan nousseet.
Järven rantoja ja vesistön tilaa katsellessa kukaan ei voi väittää, ettäkö lupaehtojen rajoissa olisi aina pysytty. Vaikka säännöstelyn vyöryttämiä rantoja on vuosien varrella yritetty paikkailla vaihtelevalla menestyksellä – ne vyöryvät yhä ja liuottavat maa-ainesta vesistöön.
Vuodesta 2012 toimijana on ollut savolaisten omistama Koskienergia Oy. Heti alkuun se osoitti toimillaan melkoista piittaamattomuutta ja jopa ylenkatsetta rannanomistajia kohtaan. Vastareaktiona perustettiin Pintamojärviyhdistys, jonka alkuperäisenä ajatuksena oli ajaa haitankärsijöiden asioita.
Jossain vaiheessa alkoi Pintamon rannoilla herätä epäilys, että kyse olisikin jostain muusta. Viedäänkö pintamolaisia taas kuin pässiä narusta? Ehkäpä tässä on voimayhtiöllä ketunhäntä kainalossaan?
Lupaehdoissa on nimittäin pykälä: ”ellei rannanomistajan kanssa muuta sovita”. Nyt ollaan siis jotain muuta sopimassa. Siitäpä herää kysymys: mitä sellaista hyväksyttäväksi menossa olevassa ”tavoiteohjelmassa” on, ettei sitä voi asianosaisille ennakkoon näyttää?
”Tavoiteohjelma” on edellä lainausmerkeissä siksi, että selvä sopimushan se on, jos siihen nimet alle laitetaan. Mikäli näin, se velvoittaa noin 40 rannanomistajaa sitä noudattamaan. Kun muuta on sovittu, lupaehtojen muut pykälät menettävät merkityksensä ja säännöstelyluvan haltija vapautuu muista velvoitteistaan.
Kummallista on tässä myös se, että vuosia kestäneiden neuvottelujen tuloksia ei anneta yhdistyksen jäsenten nähtäväksi. Ne viedään keskellä synkintä sydäntalvea salaisina ylimääräisen hätäkokouksen hyväksyttäväksi – ota tai jätä -periaatteella.
Menettelytapa on merkillinen, varsinkin suurimmaksi osaksi kaukana kokouspaikalta asuvaa jäsenistöä kohtaan, joista ei todennäköisesti montaa paikalla nähdä.
Jotain tässä on ristiriidassa normaalin avoimen yhdistystoiminnan periaatteiden kanssa. Sen verran mutkikkaita asiat ovat, ettei niitä kylmiltään parin tunnin kokouksessa kukaan kykene etujensa mukaisesti arvioimaan.
Toisaalta voi se olla niinkin, että pintamolaisille tarjolla oleva sopimus on hyvä, vaikkei sen syntytavalle voi tyylipisteitä jakaa. Oletettavaa kuitenkin on, että ei se ainakaan säännöstelylupaehtoja paranna.
Voimayhtiöt eivät tunnetusti ole mitään hyväntekeväisyysjärjestöjä. Joitain kaikuja tässä on menneestä ja ehkäpä ennakkomerkkejä myös tulevaan. Mitä pienet edellä, sitä isommat perässä.
Parannusta Pintamojärven tilaan kuitenkin tarvitaan. Ehkäpä Vesioikeuden 1960-luvulla vahvistamat lupaehdot ovat tässä tapauksessa aikansa eläneitä. Ehkä niihin päivitystä tarvitaan.
Asianosaisten kannattaa osallistua kokoukseen – muuten ehkä muut päättävät, mitä kotirannoillansa tästä eteenpäin tapahtuu.