Nyt, kun kilpailukykysopimusta hehkutetaan julkisuudessa ja ylistetään verojen alentamista muutamalla kympillä vuodessa kohtalaisen hyvätuloisille palkansaajalle, voidaan samalla todeta, että ei näillä helpotuksilla ole pienituloiselle juurikaan merkitystä.
Nyt yritetään totuuden vastaisesti väittää, että eläkeläisille ei tapahdu puoleen eikä toiseen mitään. Sanotaan, että verotus ei nouse eikä laske. Mutta eläkeläisten ostovoimaahan heikennettiin jo vuoden alusta korottamalla lähes kolmekymmentä prosenttia terveyskeskusmaksua, hammaslääkäritaksoja, matkakulujen omavastuuosuutta, lääkekuluja ynnä muita kuluja.
Nämä teot heikentävät käyttäjien ostovoimaa välttämättömissä tarpeissa. Niinpä ei paljon ostovoiman lisäyksellä voi röyhistellä.
Mitenhän tulevaisuudessa, kun uusi sote-systeemi tulee? Mitenhän lienee näillä pienituloisilla, kaukana asuvilla ihmisillä se valinnan vapaus terveyspalvelujen tuottajien välillä toteutuu? Ei taida olla paljon vaihtoehtoja.
Kysyä voi myös sitä, että miten hallintoalueet toimivat rahoituksellisesti. Valtion pitäisi olla rahoittajana, mutta usein on käynyt niin, että valtion kassa onkin tyhjäksi koluttu. Sanotaanko sitten, että nyt ei pystytäkään köyhiä hoitamaan, kun ei ole mania?
Siinä ei kuntienkaan avut auta, koska kunnilta menee päätösvalta ja tehtävät sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisessä. Kaavoitusmonopolilla ei näissä jutuissa pitkälle pötkitä.
Olipa miten oli, nautitaan kesästä.
Erkki Honkanen