Metsäalan miehenä elämäntyönsä tehnyt pudasjärveläinen Eero Raiskio on eläkepäivillään intoutunut tosissaan kirjoittamaan.
Erämiehenä tunnettu Raiskio muisteli ensimmäisessä kirjassaan Livojoelta Finmarkin rautuvesille lähinnä kalastusreissujaan.
Toisessa kirjassa oli miehen omien muistiinmerkintöjen ja tarinoiden ohella muiden kynänjälkeä. Kirjan nimi oli Mökkipäiväkirjan kertomaa.
Pieneksi vinkiksi jatkosuunnitelmista voinee tulkita toteamuksen uuden kirjan lopussa.
Viime viikolla Eero Raiskio sai painosta jo kolmannen omakustanteensa. Vähän päälle satasivuisessa kirjassaan Raiskio muistelee lapsuutensa ja nuoruutensa elämää kotiperällään Sarakylässä.
Pontimena kirjoittamiseen olivat omien lasten toiveet, Raiskio kertoi. He halusivat tietää isänsä elämän lähtökohdista.
Sen verran laajempaakin yleisöä Raiskio uskoo kirjan kiinnostavan, että otti siitä sadan kappaleen painoksen.
Sukulaisille kirjaa on jo mennyt ja muut kiinnostuneet voivat kysellä sitä mieheltä itseltään.
Mielenkiintoista on ollut muistella niitä varhaislapsuudenkin vaiheita:
– Silloinhan sodan jälkeen oli puutetta kaikesta, vuonna 1947 syntynyt Eero Raiskio tunnustaa.
Muutamia niin kipeiksi kokemiaan asioita hän kertoo nyt kirjoittaneensa, ettei niistä ole aiemmin kenellekään halunnut puhua.
Vaikea niitä on vieläkin ollut muistella, mutta ei niitä ikäänsä kannata salata.
Kirjan tapahtumat perustuvat siihen mitä kirjoittaja muistaa. Raiskio myöntää harmittavan, ettei muistiinpanoja ole käytettävissä ja tuon ajan muistavatkin alkavat olla vähissä.
Pari talvea on urakka kestänyt. Raiskio on kirjoittamisessaan pyrkinyt mahdollisimman tarkkaan totuudenmukaisuuteen.
Siksi hän on tarkastanut tietoja tuota aikaa vielä muistavilta. Jonkin verran tietoja hän perheen vanhemman miesväen sota-ajan vaiheista hankki Kansallisarkistosta.
Kuviakin Raiskio on löytänyt sujuvaa ja ainakin kotiseutunsa menneisyydestä kiinnostunutta lukijaa puhuttelevaa tekstiä elävöittämään.
Salattu lapsuus -niminen kirja on Raiskiolle jo kolmas kansien väliin siirretty tekstikokoelma. Hän myöntää valmiin kirjan käsiin saadessaan tunteen olleen edelleen mahtava.
– Itsestä ainakin tuntuu, että ei työ ja tuskailu ole hukkaan mennyt, hän hymähtää.
