– Olen aina pitänyt itseäni koiraihmisenä, mutta toisin kävi, naurahtaa Kaisa Isojärvi ja silittää lyhytkarvaista brittikissa Arthuria.
Arthur, viralliselta nimeltään GIP FI*Noor’s Ludvig, katsahtaa tulijaa hyväntuulisesti. Kissan pyöreät posket, sininen kiiltävä turkki ja lempeä katse saavat silittämään. On helppo kuvitella, kuinka Arthur pentuna hurmasi:
– Arthur valitsi meidät. Se tuli ensimmäisenä nuolemaan poikamme Niilan kättä, kun kävimme katsomassa pentuja Joensuussa kasvattaja Lea Qvickströmin luona, Isojärvi muistelee.
Kissa saapui uuteen kotiinsa Pudasjärvelle elokuussa 2016 ja sulatti sydämet heti. Kun Arthur oli vuoden ikäinen, perheeseen otettiin toinen samanrotuinen kissa, Pauli. Kaksikosta tuli tutustumisajan jälkeen erottamaton.
Isojärven mukaan Arthur on luonteeltaan rauhallinen, viisas ja sopivalla tavalla ylväs.
– Arthur ymmärtää monissa tilanteissa, mistä puhutaan. Se ei hötkyile eikä häsellä ja on myös seurallinen.
Pauli sen sijaan on hätäisempi ja höseltävämpi tapaus johtuen toki vielä nuoresta iästäkin.
– Pauli on reipas, mutta paljon kovapäisempi kuin Arthur, joka uskoo kerrasta, kun sitä komentaa.
Uutena rotukissan omistajana Kaisa Isojärvi liittyi Pohjoisen Rotukissayhdistykseen sekä Suomen Brittikissat ry:n ja tutustui sen myötä myös kissanäyttelytoimintaan. Ensimmäinen näyttelykokemus oli Kempeleessä Arthurin ollessa yksivuotias.
– Sinne oli helppo lähteä kokeilemaan ja katsomaan touhua. Kaikki oli ihan uutta meille.
Niinhän siinä sitten kävi, että Arthur sai heti ensimmäisessä näyttelyssä tuomarilta ylistävät arviot.
– Tuomari ihastui Arthuriin ja kuvaili sitä suloiseksi ja lupaavaksi kastraattiurokseksi. Siitä sain varmasti uskoa tähän hommaan.
Sittemmin näyttelyharrastus on vienyt koko perhettä mennessään.
– Tänä vuonna taitaa tulla viisi näyttelyreissua. En olisi ikinä uskonut, että innostun tästä näin kovasti!
Mukaan kissaharrastukseen ovat lähteneet myös muut perheenjäsenet. Tapio-isä sekä pojat, 11-vuotias Oula ja 13-vuotias Niila, kulkevat yleensä näyttelyissä mukana.
Näyttelyissä käydään kissojen ehdoilla.
– Kissojen takia piti ostaa isompi autokin. Auto on ihan täynnä tavaraa, kun mukaan pitää ottaa kaikkea tarpeellista aina hiekkalaatikoista ja raapimispuista lähtien.
Syyskuun näyttelyreissulla Luulajassa ruotsalainen tuomari valitsi Arthurin tuomarin parhaiden kissojen valintaan saakka, kuten myös puolalainen tuomari Paulin.
Suomessa on tullut kierrettyä useilla paikkakunnilla. Viime helmikuussa Kokkolan kansainvälisessä kissanäyttelyssä suomalainen tuomari valitsi Arthurin tuomarin parhaaksi kastraattiurokseksi.
Kissojen ansiosta perhe on saanut paljon uusia kokemuksia:
– Ilman kissoja emme olisi kokeneet ja nähneet näin paljon. Tietenkin tähän on mennyt rahaakin, mutta tämä on meidän valintamme.
Isojärvi on saanut myös uusia ystäviä kissaharrastajista.
– Me britti-ihmiset olemme oma rotumme, hän tuumii pilke silmäkulmassa.
Kissat kulkevat muutenkin kaikkialla perheen matkassa.
– Se on itsestäänselvyys. Kissat ovat tottuneita reissaamaan ja hyppäävät mielellään auton kyytiin. Lomareissujen majoitus valitaan niin, että kissat voivat olla mukana.
Elämä ilman kissoja tuntuisi oudolta.
– En enää osaisi olla ilman kissoja. Kissat ovat perheenjäseniämme ja osa elämäämme. Ne ovat niin tärkeitä meille, ettei sitä arvaa kukaan, Isojärvi miettii.
Pudasjärveläinen kissaharrastaja Kaisa Isojärvi esittelee Arthur-kissan rekisterikirjaa, josta selviää sinisen brittikissakomistuksen sukupuu.
Isojärvi on käynyt Arthurin kanssa kissanäyttelyissä parin vuoden ajan. Näyttelykissojen täytyy olla rekisteröityjä, sirutettuja ja Suomen Kissaliiton hyväksymiä.
– Lisäksi pitää huolehtia, että rokotukset ovat kunnossa. Kissoilla täytyy olla myös oma passi ja tulli-ilmoitus täytettynä etukäteen, jos niitä käytetään ulkomailla näyttelyssä, Isojärvi listaa vaatimuksia.
Näyttelyissä menestyvien rotukissojen kasvattamisessa kaiken perusta on kissan hyvä perushoito. Ruokinnasta ja siisteydestä huolehditaan päivittäin monta kertaa.
– Esimerkiksi hiekkalaatikko pitää puhdistaa kaksi kertaa päivässä. Teen sen mielelläni, koska kissojen hyvinvointi on tärkeää.
Liikuntaa pitää olla riittävästi, jotta kissojen lihaskunto kehittyy. Isojärvien tilavassa talossa kissoilla on tilaa juoksennella.
Ulkonakin käydään usein, mutta Arthur ja Pauli ulkoilevat ainoastaan valjaissa.
Lähempänä näyttelypäivää tehdään vielä valmisteluja.
– Kissat pestään pari päivää ennen näyttelyä ja kynnet leikataan edellisenä iltana.
Turkin harjauksen lisäksi Arthur ja Pauli ovat tottuneet imurointiin. Isojärvellä on tapana imuroida kissat viikoittain pölynimurin tekstiilisuulakkeella.
– Monet hämmästelevät sitä, mutta meidän kissat tykkäävät siitä.
Näyttelyissä on paikalla satoja, jopa tuhansia kissoja. Siellä käyttäydytään sääntöjen ja ohjeiden mukaan.
Suurin osa kissoista käyttää näyttelyissä järjestäjän tarjoamia häkkejä. Kissoilla voi olla mukanaan myös omat häkit.
– Arthurilla ja Paulilla on näyttelyssä yleensä mukana oma häkki ns. tuplasturdi.
Näyttelypaikassa kissat viimeistellään harjaamalla esittelykuntoon ennen omaa vuoroaan.
Näyttelyissä tuomari arvostelee jokaisen osallistuvan kissan omalla vuorollaan rotukriteerien mukaan. Eri roduilla on erilaisia vaatimuksia.
Isojärvi kuvailee brittikissoja hyväluonteisiksi ja ystävällisiksi. Rodun ominaispiirteisiin kuuluu iso koko ja hidas kehittyminen. Kissat kasvavat ainakin viisivuotiaiksi asti ja voivat täysikasvuisina painaa yli kymmenen kiloa.
Isojärven mukaan Arthur on näyttelytilanteissa hyvin rauhallinen ja helposti käsiteltävä.
– Omistaja tai assistentti nostaa kissan tuomaripöydälle oikeassa asennossa. Tuomarin kanssa ei aloiteta keskustelua, mutta jos tuomari itse alkaa jutella, niin tietenkin vastataan. Yleensä tuomarit ovat oikein mukavia, Isojärvi rikkoo stereotypiaa ankarista tuomareista.