Eläkeliiton Pohjois-Pohjanmaan piirin boccia-turnaus pelattiin Tuomas Sammelvuo salilla 14. kesäkuuta.
Meidän korkeuksillamme kesäpelinä tutumpaa petankkia muistuttava boccia on vasta uusi tulokas, mutta Oulun eteläisessä sitä on pelattu jo toista vuosikymmentä.
Pudasjärvellä sitä on pelattu vasta pari vuotta ja jonkinmoinen tasoero oli havaittavissa vieraileviin joukkueisiin.
Miesten loppuottelussa iltapäivällä olivat Ylivieska, Alavieska, Kärsämäki ja Haapavesi. Pudasjärven ja Taivalkosken joukkueet tippuivat välierissä – vähän lohtua toi se, että ruukkilaiset jo alkusarjassa.
Pudasjärven joukkueessa pelannut ja loppuottelussa tuomarin virkaan joutunut Pentti Kellolampi antoi tunnustusta paremmilleen, mutta oli tyytyväinen siitä, että taivalkoskelaisten kanssa tuli tasapeli.
– Tarkoitus on ottaa uusinta ystävyysotteluna ja katsoa kumpi on parempi. Seurapelihän tämä on ja sillä lailla se on otettava, totesi vajaan vuoden lajia harrastanut.
Naisten sarjassa tuli piirinmestaruuspronssi Pudasjärvelle.
Taakse jäivät Ruukki ja Taivalkoski, mutta kirkkaimmat mitalit menivät Haapavedelle ja Alavieskaan.
Joukkueessa pelanneet Taimi Pekkala ja Aino Tolkkinen olivat suoritukseensa tyytyväisiä, sillä ”ammattilaisia” vastaan aktiivista treeniä oli pudasjärvisillä takana vasta pari vuotta.
Naiset kertoivat, että harrastusta viriteltiin jo Alpo Laakkosen aikoina, mutta se ei silloin saanut tuulta alleen.
– Yhdessä Parkinssonliiton kanssa laji nostettiin uudestaan esiin toissa kevään liikuntatapahtumassa, kertoi Tolkkinen.
– Nyt on käyty jo Rovaniemellä ja oltiin 16 joukkueen turnauksessa sekajoukkueella kuudes, kertoi Pekkala.
Boccian perusidea on sama kuin petankissa, kertoivat pelipaikan kuuluttajana toiminut Esa Erkkilä ja tulospalvelua hoitanut Terho Isokääntä.
Pelissä pyritään saamaan omat pallot lähemmäksi maalipalloa kuin vastustaja. Erona on lähinnä se, että bocciaa voidaan pelata myös sisällä, koska pelivälineinä on raskaiden rautakuulien sijasta pehmeämmät pallot.
Niinpä ei tullut tälläkään kertaa kuoppia Tuomas Sammelvuo -salin parkettiin.
Edellisten mukaan pelipaikka oli mainio, sillä lattiassa ei ole vääntöjä eikä kääntöjä.
Myös ulkona voi pelata, mutta silloin on isompi kenttä ja hieman kovemmat pallot, kertoi itsekin vuoden verran lajia harrastanut Erkkilä.
Kokeneempaan kaartiin kuuluva ylivieskalaisen Isokääntä kertoi, että tämänkertaisessa turnauksessa oli joukkueita valitettavan vähän, vain 12. Parhaina vuosina on ollut jopa 30.
– Syynä on ilmeisesti se, että ensimmäistä kertaa turnaus järjestettiin kesäkuussa, jolloin monella on parempaa puuhaa. Vilkkaimmillaan harrastajamäärä on talvella.
Liikuntahallin edessä huoltopuolella makkaroita paistellut Reijo Talala ei tällä kertaa boccia-palloihin kisoissa tarttunut – mutta tiesi, että laji on erinomaista liikuntaa varsinkin iäkkäämmälle väelle.
– Suuria fyysisiä ponnistuksia ei tarvita ja yhdessä tekeminen pitää mukavasti mielen virkeänä.
Boccia on monelle sopiva kuulapeli
Boccia on kuulapeli, joka kehitettiin 1900-luvun loppupuoliskolla Pohjois-Euroopassa.
Muistuttaa jossain määrin perinteisiä eurooppalaisia kuulapelejä, lähinnä petankkia.
Suunniteltu soveltuvaksi liikuntarajoitteisille ja motorisista vammoista kärsiville.
Henkilöt, jotka eivät kykene heittämään palloa, voivat käyttää vierittämiseen kourua.
Sisäpelissä käytetään läpimitaltaan noin 8-senttisiä pehmeitä muovi- tai nahkapalloja.
Ulkopelissä käytetään vastaavankokoisia kovamuovisia palloja.
Voidaan pelata sekä joukkue-, pari- että yksilöpelinä.
Toinen pelaa punaisilla, toinen sinisillä palloilla. Maalipallo on valkoinen.
