Ilman valtakunnan sähköverkkoa tai hanasta valuvaa vettä pärjää hyvin, tietää kolmatta vuotta Asmuntijoen varressa yksinäisessä mökissään asunut Vesa Tuomaala.
Kaivon mies kaivatti, kun asuminen aikoinaan vapaa-ajan käyttöön tehdyssä parikymmenneliöisessä pyöröhirsimökissä alkoi muuttua vakituiseksi.
– Sanko ja naru kun on, niin vettä nousee riittävästi, hän vakuuttaa.
Pienjännitteellä, joka aurinkopaneelista irtoaa, ei kaivovesi lämpene. Siksi Tuomaala laittoi isältään saamaansa pyöröhirsistä saunakehikkoa tehdessään sille kattoa niin reilusti, että sen alle ulos sai laittaa vesipadan.
– Siinä on hyvä lämmittää vettä saunomista ja pyykinpesua varten. Saunan lämmitän vähintään kolmesti viikossa. Pyykätä pitää kerran viikossa.
Talvella pyykkipäivä on töisevä, käsipelissä kun homma pitää tehdä. Kesällä tulee tekniikka, itse viimeistelty, apuun. Invertterin kautta riittää akuissa tehoja vanhan pulsaattoripesukoneen käyttöön.
Aurinkosähkön lisäksi Asmuntijoen törmällä on käytössä muutakin uusiutuvaa energiaa. Polttopuuta menee mökin kaminassa, sen Tuomaala on itse viritellyt pitkään lämmittäväksi.
Viime kesänä reilun kahden hehtaarin palstan rakennuskanta lisääntyi myös grillikodalla. Sen Tuomaala osti elementteinä. Tovin tuskastelun jälkeen pystytys onnistui.
– Mutta savusi sisälle niin penteleesti. Konsteja kokeiltiin vaikka mitä eikä apua meinannut löytyä. Siten soitin valmistajalle ja niillä neuvoilla sisällä saattaa olla samaan aikaan kun on tulisijassa tulet.
Kodassa mies kertookin viihtyvänsä näin talvella hyvin. Siinä on valoisaa isojen ikkunoiden ansiosta. Siellä hän myös laittaa ruokaa.
Sekin hoituu osittain lähipalveluna. Joesta nousee toisinaan isoakin harria, päälle puolimetrisiä. Ihan päivittäin ei kala kuulu ruokavalioon, mutta monta kertaa viikossa, Tuomaala kertoo.
Kokkailussa kun tarvitaan lämpöä, on grillikodassa kaasuliesi. Liki vuodeksi pullo riittää, kokkaaja on huomannut.
Vaikka kokatessa raaka-aineet ovat paljolti paikallisia, on Vesa Tuomaala sen verran maailmaa kiertänyt, että thaimaalaiset ruuat maistuvat.
– Riisiä ja chiliä pitää olla, hän sanoo.
Lihapuoltakin löytyy läheltä. Palstalla harjoitetaan vaihtotaloutta, sieltä löytyy ruokintapaikka niin kauriille kuin vesilinnuille. Takaisinmaksun aika tulee sitten syksyllä.
– Ahnehtimaan en ala. Muutaman vesilinnun söin syksyllä, yksi kauris kaadettiin yhdessä naapurin kanssa.
Muutenkin Tuomaalan ruokapuoli hoituu luonnon kiertokulun mukaan. Marjoja ja sieniä menee kun niitä metsästä saa, säilömiseen hän ei ole oikein paneutunut.
Mutta kaupastakin pitää evästä käydä. Autoton mies kiittelee naapuria ja kavereita, joilta kyytiä järjestyy. Ranualla käydään, sinne on lyhyempi matka kuin Kurenalle, vanhaan kotikylään.
Shoppailijaksi ei yksinäistä miestä saa vääntämälläkään. Lähes kuukausi saattaa mennä kauppareissujen välissä. Tienvarren postilaatikollaan Tuomaala pistäytyy kerran viikossa.
– Eihän sinne tule kuin puhelinlasku. Muut yhteydet voi hoitaa netissä, 4G pelaa niin että elokuvien katselukin onnistuu. Ja tabletin akun lataa aurinkopaneeli.
Reilun kahden kilometrin päässä lähimmästä naapurista asuvan Tuomaalan aika ei yksikseenkään käy pitkäksi. Talvella riittää touhua lämmityksessä, lumitöissä ja halkoja tehdessä.
Vieraita pistäytyy silloin tällöin. Kesällä meno oli reipasta, kun vietettiin 50-vuotispäiviä, hän naurahtaa. Jouluna tulivat vierailulle hänen neljä lastaan, kaikki pian aikuisia.
– Silloin on vähän ahdasta, mutta hyvin on sovittu. Sitten kun lapset lähtee, tuntuu olo haikealta. Miettii että tänne taas yksin jää. Mutta hyvin olen viihtynyt, kolmisen vuotta tässä ihan vakituisesti.
Aiemmin paikka oli Tuomaalalla vapaa-ajan käytössä. Koko perheellä siinä kuljettiin viimeksi Jyväskylästä, jossa mies oli hitsarina. Myös rakennus- ja konehommat onnistuvat, hän kertoo.
Niillä töin hän pistäytyi viime keväänä Tansaniassa. Siellä sukulaismies tarvitsi apuja ja samalla tuli opastettua paikallisia rakennustöissä.
– Mukava reissu, samoin muutamat käynnit Thaimaassa, mies muistelee.
Enimmäkseen viime vuodet ovat kuitenkin menneet Asmuntijokivarressa. Töitä ei ole löytynyt, autottomalla se taitaa olla turha haave, Tuomaala miettii.
– Mutta pienilläkin tuloilla pärjää, ja pitäähän sitä olla vähän takataskussa pahan päivän varalle.
Nettipelistäkin euroja irtoaa, hän vihjaa. Tabletilla tulee myös uutisia seurattua. Musiikin kuuntelu onnistuu myös radiosta, kovaäänisten kautta volyymiä tulee että mökki tärisee, Tuomaala hymähtää.
– Kirveelläkään en lähde kirkonkylälle. On se tosin jossain vaiheessa mielessä käynyt, mutta hyvin olen tässä pärjännyt. Käyhän tässä kavereita ja maailman tapahtumia pystyy seuraamaan jos mieli tekee.
