Au­rin­gon kierto ohjaa ihmisiä ny­ky­ai­ka­na­kin – tal­vi­päi­vän­sei­saus on se­lä­tet­ty

Iijokiseudulla eletään nyt vuoden pimeintä aikaa.

Aurinko nousee vain hetkeksi ja jää vain 1-2 astetta horisontin yläpuolelle. Rovaniemellä napapiirillä aurinko nousee juuri horisonttiin. Pohjois-Lapissa aurinko ei nyt nouse, on kaamos. Vaikka päivällä onkin hetken melko valoisaa.

Maapallon akseli on noin 23 astetta kallellaan. Siksi auringon korkeus vaihtelee ympäri maailmaa vuodenaikojen mukaan. Iijoen varrella aurinko on joulun alla alimmillaan vain noin 1 asteen korkeudella. Näkyen vain aukeilla ja puunlatvoissa.

Juhannusviikolla aurinko nousee korkeimmillaan 47-48 asteen korkeudelle horisontista (taivaanrannasta).

Talvipäivän seisaus oli tänä vuonna 22. joulukuuta. Luonnon suuri heiluri ohittaa käännekohtansa ja päivät alkavat pitenemään.

Puoli vuotta joulusta juhannukseen aurinko kohoaa koko ajan korkeammalle ja päivä pitenee. Ja juhannuksesta jouluun päinvastoin.

Ihmiset ympäri maailmaa ovat jo tuhansia vuosia tunteneet tämän auringon kiertokulun. Monissa suurissa temppeleissä ja palvontapaikoilla auringon asema on tärkeä tieto. Stonehengen kivimonumentit on osaksi sijoitettu osoittamaan auringon liikkeitä. Vuoden lyhimpänä ja pisimpänä päivänä aurinko valaisee vain silloin tietyn kohteen. Jonka samaani tai pappi voi osoittaa menoissaan.

Egyptin pyramideistä on todettu vastaavaa. Samaa on kaikissa historian korkeakulttuureissa. Samaan tapaan ovat muinaiset maanviljelijät tienneet milloin sateet tai tulvat tavallisesti alkavat. Ja milloin on aika kylvää. Eskimot ovat tienneet milloin muuttolinnut saapuvat. Tai intiaanit milloin lohi alkaa nousta jokiin.

Aurinkokalenteri on siis tunnettu jo kymmeniä tuhansia vuosia. Se on meidän ikuinen kellomme ja kalenterimme. Itse kukin voi vaikka rakentaa pihalleen oman aurinkokellon. Tarkasti tehtynä se voi näyttää aikaa minuutilleen.

Entä jos asuisimme pohjoisnavalla?

Jos asuisimme pohjoisnavalla, siellä olisi nyt pimeää. Arktiksen napayö on syvimmillään. Seuraavina kuukausina näkisimme valon kajon alkavan vaivihkaa hiipiä horisontista esiin.

Hetki hetkeltä valo lisääntyy... Lopulta on valoisaa, vaikka aurinkoa ei vielä näy.

Kevätpäivän tasauspäivänä 20. maaliskuuta aurinko nousisi hiljalleen taivaanrannasta esille. Ja niin alkaa puoli vuotta kestävä yötön yö, pohjoisnavan loputon päivä syyskuun lopulle 22.9 asti. Kunnes aurinko taas siellä laskee.

Etelänavalla kaikki tapahtuu tietysti päinvastoin. Nyt siellä on yötön yö eikä aurinko laske, se tapahtuu vasta maaliskuussa.

Näin tämä suuri kiertokulku on toiminut jo miljardeja vuosia. Se jatkuu vielä miljoonia tai miljardeja vuosia. Muutokset siinä tapahtuvat hyvin hitaasti.