Ensimmäisten västäräkkien laulu ja pieni kohmeinen viipeltäminen keskellä lumista pihaa panee muistikuvani liikenteeseen ja sormeni syyhyämään.
Parikymmentä vuotta sitten vietimme yhteistä Asmuntin 40-vuotisjuhlaa Asmuntin koululla. Elämä kylällä oli vilkasta ja toiminnassa olivat molemmat asutusalueen koulut eli Pudasjärven puolen Yli-Siuruan ja Ranuan puolen Asmuntin koulut.
Noihin aikoihin useimpien talojen ikkunoista tuikkivat talvisin valot ja piipuista nousi savu. Tosin jo tuolloin juhlassa monet alkuperäiset tilalliset totesivat kiitoksensa juhlan järjestämisestä. Heidän viestistään paljastui huoli asukkaiden ikääntymisestä. Hakalan Helmiä lainatakseni:
– Hilu! Olipa hyvä, että järjestitte juhlan nyt. Kuka meistä on enää elossakaan 50-vuotisjuhlissa.
Kuvaavaa tuolle ajalle on, että mm. Esa Vähäkuopus laajensi vuonna 1996 sikalaansa ja maausko oli vielä voimissaan, mutta käänne oli alkanut jo tapahtua. Kun vuonna 1975 maataloustuotantoa harrastavia tiloja oli yhteensä 57 – Pudasjärven puolella 39 ja Ranuan puolella 18 – niin 20 vuotta myöhemmin yhteislukumäärä oli enää 24, joista Ranuan puolella 13 ja Pudasjärven puolella 11.
Tänä päivänä tilat ovat laskettavissa lähes yhden käden sormin. Pudasjärven puolella maataloustuotantoa jatketaan Kantoniemellä ja Ranuan puolella Hakalassa, Ronkaisella, Lehtokeolla, Mäkisellä ja Ojalalla. Lypsykarjaa on Kantoniemellä, Ronkaisella ja Mäkisellä.
Yhteistyö asutuskylän keskellä on tiivistynyt vuosien varrella. Metsästysporukat toimivat molempien kuntien alueilla ominaan, mutta taloissa järjestettäviin, väheneviin kansalaisopiston sekä maa- ja kotitalousseuran toimintoihin osallistutaan molempien kuntien puolelta.
Merkittävin ponnistus oli aikanaan koulun säilyttäminen kylällä. Pitkän kädenväännön jälkeen Yli-Siuruan koulu lakkautettiin vuonna 1999 ja oppilaat koulun johtajineen siirtyivät Asmuntin koululle. Asutusalueen lapset saivat käydä pientä kyläkouluaan aina vuoteen 2009, jolloin talouslama oli vahvimmillaan koko massa ja se näkyi myös Pudasjärvellä ja Ranualla.
Pudasjärvellä lakkautettiin samanaikaisesti viisi koulua ja Ranualta muiden muassa Asmuntin koulu. Nyt koulukiinteistöt on myyty yksityisille, joten harrastus- ja kokoontumismahdollisuudet kylällä ovat yksityisten talojen varassa.
Kiitokset kyläläisille, oppilaiden vanhemmille sekä opettajille Hilkka Kivilahdelle ja Ari Karestille sekä pitkäaikaiselle keittäjälle Effi Männikölle. Yli-Siuruan koulun pitkäaikainen oman kylän keittäjätyttö Leila Tauriainen (o.s. Säkkinen) muutti koulumaailman murroksessa Pudasjärven Kurenalle. Tässä mainitsin muutamia keskeisiä nimiä unohtamatta ketään asiaan vaikuttaneita. Suurkiitokset kaikille!
Arvoisa juhlaväki! Hyvät ystävät ja kylänmiehet! Entiset ja nykyiset asmuntilaiset! Täällä tänään kokoontuvista useimmat ovat eläneet suurta muutosten aikaa. Te, pieninä tyttöinä ja poikina tulleet asmuntilaiset olette nähneet synkkään korpeen, tiettömän taipaleen päähän rakennetun kotikonnun.
Muistatte varmaan apurina talon töissä vuodatetut hikipisarat, ensimmäiset pihasaunan löylyt, pikku-sisarusten hoidon, ensimmäiset kaupassakäynnit, hillasuot, maamiesseuran illanvietot ym. monet arkeen vaikuttaneet asiat. Löysipä teistä monet tulevan elämänkumppaninkin ihan siitä naapurista, tosin joskus toisen kunnan puolelta.
Teidän elämänkaareenne mahtuu Suomessa tapahtunut suuri teknologinen kehitys ja käytännön elämään vaikuttanut muutos. Esimerkiksi pankkipalvelut kehittyivät myös Pudasjärvellä ja Ranualla juuri asutustoiminnan myötä.
Kaikki muistatte lapsuudestanne ja nuoruudestanne sähkövalon ja puhelimen tulon, koululaitoksen kehityksen keskikouluineen, lukioineen ja peruskoulu-uudistuksineen. Varmasti muistatte hetken, jolloin pääsitte ensimmäisen kerran traktorin tai auton kyytiin? Entäpä, kun hurautitte kavereinenne pitemmälle keskusten tanssi- tai muihin kokoontumispaikkoihin?
Kaikesta tästä paikkakunnan kehityksestä huolimatta monet asmuntilaisetkin päättivät lähteä monien muiden Pohjois-Suomen asukkaiden tavoin katsomaan vähän laajemmin maailmaa. 1960-70 lukujen vaihteessa useimmiten matka suuntautui naapurimaa Ruotsiin, jossa teollisuus oli kehittyneempää kuin Suomessa. Siellä asutustiloilla opittu työnteko oli arvostettua.
ATK:n tulo tavallisen ihmisenkin elämään toi tosi paljon uusia ulottuvuuksia. Minullakin on iso pöytätietokone Mikro Mikko historiallisena muistona tuossa arkihuoneen pöydällä. Se avasi minulle aivan uuden maailman. Pimeänä, sateisena tai muutoin huonona iltana ei pystynyt lähtemään lenkille, mutta kodin lämmössä saattoi vaivattomasti kirjoitella tai vaikka pelata pasianssia.
Tänä päivänä moni tekee työssään ns. etäpäiviä kotoa käsin todella tehokkaasti. Poikani Mikan tytär Anna oli vaihto-oppilaana Amerikassa muutaman kuukauden ja oli hienoa keskustella hänen kanssaan ilmaiseksi Whats’up -kanavan kautta. Australiassa asuva Wärmen Erik poika on tavattavissa Skypen kautta tiiviisti äiti Torthen ja isä Terhon kanssa.
”Yhden polven maatila” on usein ilmaistu kuvaus Asmuntista. Vuonna 1972 pysyvästi Asmuntiin naapuripitäjä Yli-iistä muuttaneena hyväksyn tuon lausuman. Myös poikani Mika ja Aki haluavat vaalia isoisänsä Jaakon ja isänsä Mikon perinteitä. Kotia ei vähin kummin myydä.
Näin muistelun lopuksi voin vielä lainata Asmuntin historiakirjasta erästä rakennusaikaista muistikuvaa: ”Ei koskaan mennyt portaille istumaan, ettei vasaran kalke kylältä kuulunut.” Tänä päivänä yksin Parkkisenniemen terassilla istuessani kuulen lintujen laulun ja syvän hiljaisuuden.