Talvisodan kantavia voimia, yksimielisyytä, uhrimieltä, yhteisvastuuta ja veljeyttä haluttiin vaalia yhteiskunnassa sodan päätyttyäkin. Kaatuneiden ja haavoittuneiden omaisia, sotaleskiä, orpoja ja invalideja pyrittiin yhteistoimin auttamaan.
Sitä varten perustettiin Suomen aseveljien liitto 4.8.1940. Pudasjärven Aseveljet ry. perustettiin 15.9.1940 Suojalinnassa noin 70 aseveljen voimin. Vuoden 1940 loppuun mennessä jäsenmäärä nousi jo yli 400:n ja jatkosodan aikana 800:aan.
Aseveljet olivat isänmaallisia ja puolueettomia. Pudasjärvellä puheenjohtajaksi valittiin alusta lähtien kunnanlääkäri Mauno Oravainen, joka toimi tehtävissään koko aseveljien historian ajan, vuoteen 1945 saakka. Mukaan tuli myös naisia, sodan kuluessa enenevästi.
Aseveljien yhdistys ryhtyi ripeästi keräämään avustusvaroja ja lahjoituksia sekä avustamaan hädän- ja puutteenalaisia. Rahavaroja kartutettiin ohjelmallisilla iltamilla ja arpajaisilla.
Talkoin kunnostettiin myös asuntoja, hankittiin lehmiä, heiniä ja halkoja, ostettiin invalideille taloja lunastusoikeudella ja anottiin maatalousministeriöltä asutustiloja, hankittiin siemenviljaa ja apulantaa.
Lisäksi lähetettiin sotaorvoille joulupaketteja, perustettiin huoltorenkaita kaatuneiden ja sairastuneiden aseveljien lapsille, maksettiin invalideille proteesin hakumatkoja Helsinkiin jne.
Aseveli-iltoja, itsenäisyysjuhlia, touko- ja elojuhlia ym. järjestettiin varojen kokoamiseksi ja maanpuolustushengen nostamiseksi. Toiminta oli erittäin vilkasta.
Johtokunta kokoontui vähintään kaksi, kolme kertaa kuukaudessa käsittelemään ja päättämään rahavarojen hankkimisesta ja tekemään avustuspäätöksiä. Muodostettiin myös oma huoltorengas, joka otti huollettavakseen erään kaatuneen aseveljen orvon, vuonna 1939 syntyneen lapsen.
Avustettavia perheitä välitettiin myös oululaisten huoltorenkaiden hoitoon. Kun eräs aseveli kustannettiin keuhkotautiparantolaan, perhe otettiin yhdistyksen huoltoon. Kyliin perustettiin erityiset kyläosastot kyläasiamiesten johdolla; niihin kuului myös runsaasti naisia.
Jatkosodan aikana Avustustoiminta raha-apuineen ja talkoineen jatkui vilkkaana ja katkeamattomana. Avustettavia omaisia Pudasjärvellä riitti: sodissa kaatui 380 miestä.
Liike-elämän lahjoitukset lisääntyivät, ja maanantaitalkoista saatiin suurin summa: osa maanantain palkasta lahjoitettiin aseveljille. Avustuksia saatiin myös aseveliliitolta ja -piiriltä laskujen maksamiseen.
Pudasjärven aseveljet saivat myös rintamilta oman pitäjän miesten joukko-osastoilta päivärahoista kerättyjä rahalahjoituksia, JR 53:n pataljoonissa oli erityiset asevelirahastot, joista osoitettiin aseveliyhdistyksen kautta jaettavaksi avustuksia.
JR 53 lähetti asemasodan aikana miehiä myös rakennustöihin kotiseudulle – aseveliyhdistys huolehti huollosta. Talkooapua välitettiin varsinkin kesäisin heinäntekoon ja sadonkorjuuseen ja rakennustöihin.
Kaksi suurta lahjoitusta teki myös saksalainen 7. Vuoristojääkäridivisioona keväällä 1944 – käytettäväksi aseveljille karjan hankintaan, maan ostoon ja rakennusten korjaukseen.
Aseveliyhdistys hankki maapalstoja asuntojen rakentamiseen. Tonteille pystytettiin asemasodan rintamalla ja kotirintamalla hirsistä salvettuja asevelitaloja.
Naisia tuli mukaan erityisesti jatkosodan aikana. Pudasjärvelle perustettiin oma naisosasto 1943. Sotalesket lapsineen olivat erityinen huolenpidon kohde.
Välirauhansopimuksen nojalla lakkautettiin myös Suomen Aseveliliitto yhdistyksineen 25.1.1945 ”hitleriläismielisenä”. Pudasjärvellä Aseveljien varat ja talot siirrettiin Pudasjärven Asutusyhdistykselle ja Vapaan Huollon keskukselle.
Aseveljien merkitys oli kotirintaman ruohonjuuritason sosiaalisessa ja henkisessä huollossa 1940 - 44 perustavaa laatua. Asevelitoiminta sitoi sota- ja kotirintamaa yhteiseen vastuuseen.
Asevelitoiminta kirkastaa edelleen sotiemme veteraanien kruunua sikäli, että paitsi rintaman sotahuolista, he jaksoivat ottaa vastuuta myös kotirintaman selviytymisestä.