Kolumni

Am­ma­tin­va­lin­nan neljä väit­tä­mää

Kaikilla nuorilla ei ole vielä syttynyt paloa mitään tiettyä ammattialaa kohtaan, ja silloin sukulaisten ylioppilasjuhlassa esittämät ammatinvalintakysymykset kiusaavat. Juhlassa satelee ohjeina erilaisia ammatinvalintaan liittyviä väittämiä, joiden todenperäisyyttä voidaan tarkastella.

Väittämä 1. Valitse ala, josta olet kiinnostunut. Et voi kuitenkaan tietää mistä kiinnostut, ennen kuin sinulla on tarpeeksi tietoa. Mitä voit sanoa tietäväsi vaikkapa teollisen muotoilijan ammatista? Tai siitä, mitä kaikkea diplomi-insinööri voi tehdä? Tutustu aloihin rauhassa.

Mene kysymään ihmisiltä, jotka toimivat alalla, millaista työtä he tekevät. Lue netistä ammatin hyvistä ja myös huonoista puolista.

Väittämä 2. Riittää, kun tekee työtä, jota rakastaa. Jos tähän ajatukseen päädytkin, selvitä ainakin, paljonko alalla voi tienata ja mieti, millainen elintaso on sinulle riittävä. Esimerkiksi Ammattinetistä ja ammattiliittojen internetsivuilta löytyy tietoa eri ammattikuntien palkoista.

Vertaa lukuja vaikkapa matalapalkka-aloina tunnettujen alojen peruspalkkoihin, niin saat käsityksen palkkatasosta. Huomioi myös, kauanko opiskelu tietylle alalle kestää. Kahdeksan vuoden opiskeluputki tarkoittaa laihoja vuosia silloin, kuin toisin valinneet ovat jo työelämässä. Toisaalta opiskellessa aika tulee ainakin käytettyä hyödyllisesti.

Väittämä 3. Opiskele lähellä ja mene opintojen jälkeen vaikka maailman ääriin työn perässä.

Niin voi hyvin käydä, jos et mieti, missä haluat asua. Opiskelukaupungeissa, joissa on ammattikorkeakouluja ja yliopistoja, on ylitarjontaa alalle valmistuneista. Työnhaku on omassa opiskelukaupungissa vaikeaa, ja asuinpaikaksi valikoituu useimmiten jokin muu paikkakunta.

Haluatko olla lähellä vanhempia ja kotipaikkaa opiskeluaikana? Ei sinänsä huono ajatus, mutta bussillakin pääsee ja junat kulkevat. Opiskelupiireistä saa kyllä kavereita.

Väittämä 4. Omat luonteenpiirteet on hyvä huomioida ammatinvalinnassa. Tämä on totta. Introvertin ei esimerkiksi kannata valita jatkuvaa sosiaalista vuorovaikutusta vaativaa alaa.

Vanhemmat voivat antaa hyviä vinkkejä, mutta loppukädessä sinä selvität, mikä sopii suunnitelmiisi. Esimerkiksi jos et halua tehdä vuorotyötä, se sulkee pois useita ammatteja.

Sosiaali- ja hoitoaloilla vuorotyöt ovat tyypillisiä, mutta eivät koko totuus. Esimerkiksi erityisryhmien ohjaajat työskentelevät usein päiväaikoina.

Harva kirjoittamisesta haaveileva tulee ajatelleeksi, että esimerkiksi toimittajan työ on vuorotyötä, jota tehdään välillä iltaisin ja viikonloppuisin. Näyttelijät taas saattavat asua kesäisin eri kaupungissa, sillä he seuraavat tuotantoja.

Kun vielä vältät alat, joille valmistuu liikaa työvoimaa, työnhaku on helpompaa.

Sukulaisten aloittaman urakeskustelut eivät tunnu niin puisevilta, kun otat aktiivisen roolin ja kyseletkin juhlavierailta heidän ammateistaan.

Et voi kuitenkaan tietää mistä kiinnostut, ennen kuin sinulla on tarpeeksi tietoa.