400 neliökilometrin malminetsintävaraus Korpiselle
Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes on hyväksynyt Geologian tutkimuskeskukselle varauksen malminetsintään Pudasjärven, Puolangan ja Suomussalmen rajamaille noin 400 neliökilometrin alueelle.
Varaaja otaksuu alueella olevan kultaa, hopeaa, kuparia, kobolttia ja sinkkiä. Varaus perustuu viime kesänä suoritettuihin mineraalikartoituksiin. Tutkimukset kuuluivat valtakunnalliseen projektiin, jonka tarkoituksena on löytää uusia kultapotentiaalisia vyöhykkeitä.
Mahdollinen malmio sijaitsee suurelta osin valtion mailla. Pudasjärven puolella se ulottuu Siivikosta, suunnitellun tuulivoimapuiston sijoilta Jaurakkajärven kautta Korpiselle. Puolangan puolelta etsintäalueeseen kuuluu Joukokylä ja siitä Suomussalmen Näljänkään ulottuva vaarajakso.
Geologian tutkimuskeskus aikoo nyt tarkemmin kartoittaa alueen kallioperää ja ottaa näytteitä koekaivannoista ja timanttikairauksin. Lisäksi on tarkoitus suorittaa ilmakuvauksia. Varaajan suunnitelmissa on jättää alueesta varsinainen malminetsintälupahakemus myöhemmin.
Varatulla alueella on suoritettu malminetsintää ja aluetta on varattu samaan tarkoitukseen aiemminkin. Mittavampiin jatkotoimenpiteisiin tutkimukset eivät ole nykyaikana johtaneet. Alueelta on lähetetty yleisönäytteinä Geologian tutkimuslaitokselle ja eräästä on saatu jopa malminetsintäpalkinto.
Kaivostoimintaa alueella on kuitenkin harjoitettu arvelujen mukaan jo 1700-luvulta lähtien. Perimätieto kertoo, että alueella on ollut useita paikkoja, joista kuparimalmia olisi louhittu. Vain yksi niistä on jälkipolville silmin nähtävästi säilynyt.
Puolangan rajan tuntumassa, Korpisenjärven itäpuolella olevalla Ruunakankaalla sijaitsee muinainen kuparikaivos, jossa kallioon on louhittu useamman metrin syvä kaivoskuilu. Sen pohjassa olevaa kuparimalmijuonta on louhittu kolmeen eri suuntaan.
Perimätiedon mukaan muinainen mainari on suorittanut maanalustöitä kesäisin kanki- ja lapiopelissä. Saadusta malmista on valmistettu lehmänkelloja.
Ensimmäistä kertaa Ruunakankaan kaivoksesta on maininta kaivosvaltausrekistereissä vuodelta 1811. Mahdolliseen louhintaan on viittaus vasta vuodelta 1846. GTK:n valtausrekisterin mukaan alueelle on tehty kaksi valtausta vuonna 1909, mutta ne eivät johtaneet isompaan kaivostoimintaan.