Ensin peruttiin futsalturnaus, sitten peruttiin futsaltreenit ja jääkiekkotreenit, teatteriesitykset, ystävien vierailut ja lopulta lähisukulaisten vierailut.
Viikonloppu oli outo. Kukin pysyi kodissaan. Odottamassa. Mitä on tulossa?
Uutisten virta on lohduton. Yhtäkkiä kehittynyt ja vauras Eurooppa onkin maailmanlaajuisen pandemian keskus. Koko Euroopan idea on perustunut avoimuuteen ja vapaaseen liikkuvuuteen, jota yhä useampi maa on nyt alkanut rajoittaa.
Koulujen sulkeminen, hätätilan asettaminen, matkustamisen ja kokoontumisen rajoittaminen ja lopulta rajojen sulkeminen. Nämä ovat todella järeitä toimia rauhan aikana.
Viikonlopun aikana moni tuttavani ilmoitti jäävänsä etätöihin. Sunnuntaina opettajapuolisoni sai puhelun: maanantaista alkaen siirrytään etäopetukseen. Oma rehtorini ilmoitti maanantaina, että aloitamme varustautuminen etäopiskeluun siirtymiseen. Sähköpostiin alkoi tippua kaupungin ohjeita poikkeustilannetta varten.
Maanantaina Suomen hallitus antoi odotetun tiedonannon siitä, että se esittää valmiuslain käyttöönottoa eduskunnalle. Sillä rajoitetaan yksilön perusoikeuksia ja arkielämää merkittävästi.
Sukellamme tuntemattomaan. Valmiuslakia ei ole Suomessa sovellettu sitten toisen maailmansodan.
Asiassa tuntuu kuitenkin hyvältä se, että monien rajoitusten tarkoitus on suojata kaikkein heikoimpia yhteiskuntamme jäseniä. Yhteisö on niin vahva kuin sen heikoin lenkki.
Arki jatkuu nyt kotipiirissä, sillä lähes kaikki kotipiirin ulkopuolinen on kielletty. Maalla olemme tottuneet elämään perhepiirissä – nyt sitä harjoitellaan kaupungeissa. Meillä tosin on luksusolot, kun voimme hommailla ulkosalla ja lääniä piisaa.
Lapsiperheessä etäkoulu jännittää niin äitinä kuin opettajanakin. Lapset ja nuoret huomaavat hyvin pian, että koulu on paljon enemmän kuin uusien asioiden oppimispaikka. Monella oppilaalle tulee pian ikävä yhdessäoloa ja kavereita. On sittenkin ihan mukava lähteä aamulla kouluun, käydä syömässä kavereiden kanssa ja jopa olla oppitunneilla.
Koronaviruksen muuttuminen maailmanlaajuiseksi pandemiaksi asettaa suomalaisen digiosaamisen tulikokeeseen. Nyt niitetään lukuisten koulutusten ja tieto- ja viestintätekniikan opetuksen satoa.
Olemme siinä mielessä kypsiä tähän, että lähes jokaisella lapsella ja nuorella on älypuhelin. Me opettajat olemme käyttäneet oppilaiden kanssa Wilmaa, Pedanetiä, sähköpostia, Quizletia, Kahootia, kustantajien sähköisiä opiskelumateriaaleja, Whatsappia, Edmodoa, Onedriveä, Bingeliä, Opettaja.tv:tä, Yle tripletia, YouTubea, Yle Areenaa, Villeä, Arttua – ja nyt sitten vielä Qridiä ja Teamsia. Kouluissa työskentelee osaavaa väkeä!
Alkamassa on jättimäinen vähintään kuukauden mittainen etäopiskelukokeilu, jossa pyrimme tarjoamaan koululaisillemme opetussuunnitelman mukaista opetusta. Toivoisi joka tahon asettavan tavoitteet oikeisiin mittasuhteisiin. Kyllä se jotenkin menee.
Kukaan ei tiedä, mitä tästä seuraa. Vaikutukset ihmisten elämiin tuntuvat heti, monet yritykset kohtaavat taloudellisia haasteita ja pörssikurssit ovat romahtaneet.
Tilanteen vaikutuksia maailmanjärjestykseen ei voi kuin arvailla. Helsingin Sanomien (15.3.) Saska Saarikoski luonnehti koronaviruksen laittavan globalisaation peruutusvaihteelle.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö summasi, että nyt maailma muuttuu (HS 16.3.). Elämme ainutlaatuisia, hieman pelottavia ja todella outoja aikoja.
Kysymyksiä on paljon – muttei juurikaan valmiita vastauksia. Siksi on tärkeää saada huomata, että päättäjät kantavat vastuunsa. Niinistön twiitti (16.3.) valaa uskoa tulevaan: ”Kyllä tästä selvitään. Niin on.”
Tanja Lapinlampi
Erityisopettaja