Nuorena pitää voida unelmoida. Heti ei tarvitse tietää, miksi haluaa isona. Voi kokeilla ja etsiä omaa polkua. Niinhän sen pitäisi olla.
Pian virheisiin opintojen valinnassa ei kuitenkaan ole enää varaa. Jatkossa pitää tietää satavarmasti, mitä haluaa tehdä työkseen. Eduskunta äänesti tiistaina tiukoille menneessä äänestyksessä, että opintotukea ei jatkossa myönnetä toiseen samantasoiseen korkeakoulututkintoon.
Vaikka ei olisi nostanut kaikkia tukirahoja ensimmäiseen tutkintoon, kakkostutkintoon ei myönnetä tukea. Asia on tänään toisessa käsittelyssä eduskunnassa.
Hallitus tavoittelee tällä opintotuen rajaamisella 10,5 miljoonan säätöjä. Tarkemmin tarkasteltuna lompakko tulee uudistuksen myötä vuotamaan toisaalta.
Uudistus voi lisätä työttömyyttä ja syrjäytymistä työelämästä, kun alanvaihto käy taloudellisesti mahdottomaksi sellaisille, jotka eivät löydä työtä omalta alaltaan. Ja heitä on, onhan muun muassa aloja, joilla ei enää samaan tapaan tarvita työvoimaa.
Opiskelijajärjestöt ovat älähtäneet uudistuksen edessä. Ne tiedostavat, että toiseen tutkintoon pitäisi olla työmarkkinoiden murroksessa mahdollisuus. Kaikilla aloilla kun ei työllisyystilanne päätä huimaa, oli kyseessä kuinka lahjakas ja tarmokas ”hyvä tyyppi” tahansa.
Työn saaminen on vaikeaa silloinkin, kun työkokemusta ei ole siitä ensimmäisestäkään työpaikasta. Samoista työpaikoista kisaa usein myös tohtoritasoisia työttömiä, kun akateemisten työttömien jono pitenee.
Kuitenkin huonosti työllistäville aloille koulutetaan yhä lisää väkeä. Heistä iso osa päätyy todennäköisesti työttömäksi. Uudistuksen toteutuessa nuoret saavat tosissaan miettiä ensimmäistä tutkintoaan huolella.
Yhden korkeakoulututkinnon jälkeen ei voi enää palata ruutuun yksi, vaikka ala osoittautuisikin täysin vääräksi. Mitä tapahtui elinikäisen oppimisen tavoitteelle?
Maiju Teeriaho