Sellaisina harvoina vuoden päivinä, jolloin Suomen lukioissa kirjoitetaan ylioppilaskirjoituksia, aamun radiouutisissa yleensä kerrotaan asiasta. Päivän kokeen tekijät kuitenkaan tuskin itse ehtivät ilmoitusta kuulemaan, sillä heidän on noustava aikaisin.
Herätyskelloja on parasta olla useampi soimassa: taisi itselläni olla älypuhelimen herätyksen lisäksi vanhanaikainen herätyskellon pärinäherätys sekä perheen Whatsapp- sovelluksessa lähettämä viestiherätys varmistamassa,ettei ainakaan pääsisi nukkumaan onnen ohi tärkeänä aamuna.
Aamukahdeksan jälkeen kokelaat saapuvat koululle enemmän tai vähemmän valmistautuneina. Tilanne on hyvin tuttu jokaiselle ylioppilaskirjoitukset jo kokeneelle, sillä läpäistäkseen ne on tämän suoritettava hyväksytysti ainakin neljä oppiainetta.
Kellonajan lähestyessä yhdeksää aloitetaan kokelaiden ottaminen sisään kirjoitussaliin. Tilaan mentäessä valvojat tarkastavat kokelaan päivää varten pakatut eväät. Eväissä ei saa olla tekstiä, kuten pakkausten etikettejä.
Saliin ei myöskään ole sallittua viedä itse nenäliinoja tai pukea päälleen vaatteita, joissa on kirjaimia tai numeroita, sillä teksteihin voisi piilottaa muistilauseita tai saada niistä kirjoitusapua.
Pikkuruisen eväspussin lisäksi kirjoitussaliin astelija kantaa mukanaan myös jännitystä. Sanonta ”aika kultaa muistot” vaikuttaa todella olevan osuva, sillä tällä hetkellä, vasta viikon jälkeen, omat kirjoituspäivinä tuntemani tunteet muistan erityislaatuisen hienoina.
Todellisuudessa itse tilanteessa olisin ollut mieluummin melkein missä tahansa muualla. Aikaa koetta on tehdä kuusi tuntia, josta vähintään kolme on käytettävä. Joka kerta kuitenkin voi yllättyä siitä, kuinka nopeasti kuusi tuntia pystyy vierähtämään huomaamatta.
Sen aikana ei ole lupaa puhua eikä poistua koetilasta ilman valvojaa. Mikäli kokelas pudottaa kynän tai roskan käden ulottuville, on valvojan tehtävä saapua nostamaan se.
Aiempien vuosikymmenten kirjoittajista poiketen olen saanut istahtaa kannettavan tietokoneen ääreen useaan kertaan ylioppilaskirjoituksissa.
Tämän vuoden kirjoittajat ovat niin sanotusti väliinputoajia, sillä oppiaineet sähköistyvät juuri näinä vuosina, asteittain muutama kerrallaan. Tulevien vuosien kirjoittajat vastaavat jo lähes jokaisen aineen kokeisiin sähköisenä.
Mielestäni negatiivisesta vastaanotosta huolimatta kirjoitusten sähköistyminen on ollut toimiva ja nykyaikainen ratkaisu. Tietokoneella kirjoittaminen helpottaa kokeeseen vastaamista etenkin reaaliaineissa, joissa tulee vastata moneen esseekysymykseen rajoitetussa ajassa.
Kirjoittaminen on nopeaa ja kätevää, sillä lauseita voi muokata ilman suttuista pyyhekumilla pyyhkimistä. Lisäksi tämän päivän lukiolaiset ovat tottuneet elämään tekniikan kanssa, joten koneen käyttö sujuu luontevasti.
Eniten kehittelyä vaativat matemaattiset aineet, sillä vastatakseen niihin sähköisesti kokelaan tulisi osata muodostaa koneen avulla kuvioita, kuten koordinaatistoja. Nämä aineet muuttuvat tietokonemuotoon viimeisinä.
Kirjoituspäivän nautinnollisin osuus mielestäni on se hetki, kun koesalin saa jättää taakseen ja mennä kotiin lepäämään ja katsomaan netistä muiden saman aineen kirjoittaneiden mielipiteitä päivän kokeesta.
Yle.fi - nettisivusto julkaisee lisäksi niin sanotut hyvän vastauksen piirteet eli suuntaa antavat oikeat vastaukset koekysymyksiin, sekä vastaa mahdollisiin abiturienttien lähettämiin kysymyksiin.
Kun koevastaus on jätetty arvosteltavaksi, joko paperisena pinoon muiden joukkoon, tai sähköisenä verkostoihin, alkaa odottelu. Ensimmäisenä koepäivän jälkeen vastauksen tarkistaa opettaja, joka antaa suoritukselle alustavan pistemäärän.
Lopullinen tieto, arvostetun ylioppilastutkintolautakunnan antama arvosana paljastuu vasta muutaman kuukauden jälkeen. Mahdollisia arvosanoja on kuusi, korkeimmasta arvosanasta laudaturista matalimpaan hyväksyttyyn eli approbaturiin.
Hieman ennen lakkiaispäivää saapuva tulos voi olla harmillinen pettymys tai odotettu ja positiivinen yllätys.