Termillä abiturientti tarkoitetaan lukion viimeisen vuoden opiskelijaa. Sana tulee latinan kielen sanasta abire, joka suomennettuna tarkoittaa “lähteä pois”. Osasin hakea tuon tiedon tämän päivän koululaiselle tutusta Wikipediasta, latinaa kun ei ole tarvinnut pakollisena opiskella lukiossa tietääkseni ainakaan viimeiseen sataan vuoteen.
Aika lukiossa alkaa abeilla kääntyä kohti loppuaan, enää jäljellä olevia tehtäviä ovat muun muassa penkkariasun suunnitteleminen, yo-kirjoituksiin lukeminen sekä perinteikkään humoristisen abivideon kuvaaminen.
Mitä tästä jäi käteen? Yleisesti tunnettuja asioita Pudasjärven lukiosta ovat sen tuttu ympäristö ja ihmiset, yhteishenki ja läheinen suhde opettajiin. On helppoa olla väittämistä samaa mieltä, sillä pienessä lukiossa oppilaita kuunnellaan, emmekä ole pelkkiä lukuja paperilla.
Lukioaikani kriiseistä suurimpana muistan Hirsikampukselle siirtymisen, joka tarkoitti yhtenäiskouluun liittymistä. Pelko oman tilan menetyksestä kalvoi, sillä lukiolaiset ovat aina olleet hyvin tarkkoja omasta rauhastaan.
Esimerkiksi jo Rimminkankaan tiloissa se yläkoululainen, joka uskaltautui kulkemaan lukiolle tarkoitettujen tilojen läpi, sai osakseen pahoja katseita. Asia ei ole muuttunut kampukselle tulon jälkeen, vaikka osaksi yhteiset luokat ovatkin madaltaneet kynnystä peruskoululaisten kanssa olemiseen.
Toinen huolenaihe oli, kun yläluokat siirtyivät 90 minuutin oppitunteihin ja lukiolle haluttiin samaa. Uudistus herätti vastarinnan, joka tuotti tulosta: 75 minuutin oppitunnit jäivät lukioon, jotta vapaus oman lukujärjestyksen itse rakentamiseen jää.
Nyt lukion päättävät abit ovat mutkikkaiden päätösten äärellä. Mihin suunnata tässä yhteiskunnassa, jossa lähes kaikki mahdollisuudet ovat vielä avoinna? Välivuosi, vaihto ulkomailla, töiden hakeminen, yliopisto tai ammattikorkeakoulu ovat vaihtoehtoja, jotka pyörivät abiturientin päässä. Muuttaminen ja opiskelu toisessa kaupungissa ovat suuria elämänmuutoksia. Tässä vaiheessa lisäkoulutusta on joka tapauksessa lähdettävä hakemaan Pudasjärven ulkopuolelta.
Olisi kuitenkin hyvä muistaa, ettei tämä suinkaan ole ainoa päätös minkä teemme, eikä se määritä kenenkään loppuelämää. Välivuoden, opiskelujen tai töidenkin jälkeen ihminen joutuu jatkuvasti miettimään mitä tekisi seuraavaksi ja mihin suuntaan haluaa itseään tai uraansa kehittää. Tilanteeseen olisi siis parasta tottua.
Olen käynyt koulua Pudasjärvellä nyt kolmetoista vuotta. Mitään valittamista ei ole useinkaan ollut. Joten pienenä sivuhuomiona te ysiluokkalaiset, jotka tänä keväänä haette toisen asteen koulutukseen: oman paikkakuntamme lukio on järkevä ja kaikkea muuta kuin kuiva valinta.
Pikaisesti laskettuna olen opiskellut näiden kolmen lukiovuoden aikana noin 60 oppikirjaa. Kuitenkin niistä on jäänyt mieleen vain murto-osa. Vaikka olisi kuinka tunnollinen opiskelija, ei kaikkia käsiteltyjä asioita voi muistaa, vain ripauksen sieltä ja täältä.
Tällä hetkellä oma “kisakunto” tulisi kuitenkin olla terävämpi kuin koskaan, sillä on vain muutama kuukausi ennen kuin menemme viimeisiin ylioppilaskirjoituksiin päättämään lukiomme.
Onneksi niihin osaa suhtautua melko rennosti, sillä suurella osalla lukiolaisista on oppiaineiden hajauttamismahdollisuuden ansiosta jo kokemusta kirjoituksista ainakin viime syksyltä.
Askel kerrallaan tätä hetkeä varten on kypsynyt. Tuntuu että juuri nyt on täydellinen aika painaa keväällä valkolakki päähän kouluvuosien päätteeksi, mikäli kirjoitukset sujuvat odotetusti.
Syntyipä mikä päätös tulevaisuudesta tahansa, lienee tällä hetkellä kuitenkin parasta vaihtaa tämä kolumnin kännykällä kirjoittaminen englannin kielioppiin, joka muuten on myös puhelimessani, kertauskurssi-sovelluksena. Lukuaikataulusta ei parane jäädä jälkeen.