Maan asioista keskustellaan ja päätetään parlamentissa, Helsingissä sijaitsevassa eduskunnassa.
Vuosien varrella olen huomannut, että jokaisessa pitäjässä on myös omat parlamenttinsa. Tällä en tarkoita virallisia kunnan- tai kaupunginvaltuustoja, vaan istuntoja, joita pidetään aamuisin ja välillä myös iltaisin paikallisilla huoltoasemilla. Niihin kokoontuu kylän miehiä kahvikupin äärelle parantamaan maailmaa.
Omaan viikko-ohjelmaani kuuluu säännöllinen istunto paikallisen huoltoaseman kahvipöydässä, yleensä maanantaiaamuna kahdeksan jälkeen. Se voi jäädä väliin vain erityisen työesteen, reissun tai loman vuoksi. Aikaisemmin kokoonnuttiin Teboililla, nyt Nesteellä.
Parlamentin tunnelma viehättää. Kun juurevat suomalaiset miehet kokoontuvat tarinoimaan, silloin puhutaan suoraan. Tämä on erityinen piirre, jota arvostan.
Periaatteen miehet pitävät luonnollisesti oman mielipiteensä, ja puolustavat sitä. Ja jos ollaan jostain asiasta eri mieltä, ollaan sitä sitten reilusti, ja intetään oikein kunnolla. Silti voidaan istua saman pöydän ääreen myös seuraavalla kerralla, kun tavataan.
Parlamentissa, jos missä saa olla oma itsensä. Se, että papille heitetään välillä herjaa pilke silmäkulmassa, kertoo siitä, että jokainen on samalla viivalla. Joukkoon kuuluminen on tärkeää.
Aamuparlamenteissa kuuluu kansan syvien rivien ääni. Siellä on havaittavissa vahvaa omanarvontuntoa, mutta myös yhteisöllisyyttä, erilaisuuden kunnioittamista, huolenpitoa ja välittämistä. Voisi siis puhua kristillistä terminologiaa käyttäen lähimmäisenrakkaudesta.
Jos istuntoväli parlamentissa on jäänyt jostain syystä normaalia pidemmäksi, se kyllä huomataan. Kerrankin jututin kaupassa erästä isäntää, ja hänen ensimmäinen toteamuksensa oli, että et ole pitkään aikaan käynyt parlamentissa, kun yksi viikko oli jäänyt väliin. Tuntui hyvältä, kun minustakin näin huolehdittiin.
Aina, kun jään pidemmälle lomalle, käyn ilmoittautumassa, ettei tarvitse huolehtia mistään vakavammasta. Aamuparlamentin istunnoissa ylläpidetään aivan huomaamatta sellaista yhteisöllisyyden kulttuuria, joka on vaarassa jäädä elämän kiireen ja yksilökeskeisyyden alle.
Mistä aamuparlamentissa sitten puhutaan?
Automerkkien tyyppiviat, metsästys- ja kalastuskauden tilannekatsaukset, parhaat halonteko- ja hiihtokelit, ajankohtaiset yhteiskunnalliset teemat, elämänkohtalot. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkäksi.
Joskus joku on heittänyt ilmaan sananlaskujen kaltaisen syvällisen elämänviisauden. Omaan mustakantiseen muistikirjaani olen merkinnyt muun muassa seuraavan: ”Et voi kuluttaa aikaa, sillä se kuluttaa sinua.” Osuvasti sanottu mieheltä, joka on nähnyt elämää vuosikymmenten aikana hyvin monelta kantilta.
Aamuparlamenteista vuosien varrelta on jäänyt mieleen monia lämpimiä muistoja, yksi niistä on hyvinkin konkreettinen.
Kun syksyllä 2016 olin lähdössä Tyrnävältä Pudasjärvelle, paikallisen parlamentin miehet tulivat isolla joukolla saattelemaan kohti uutta. Yksi heistä piti hyvän puheen istuntojen yhteisöllisestä luonteesta.
Miehet olivat hankkineet pitäjän keramiikkataitelijalta minulle ja vaimolleni kahvimukit, joihin oli kirjattu parlamentin nimi – Sippibaari.
Aina, kun juon aamukahvini tästä mukista, muistelen lämmöllä kyseisen parlamentin miehiä.