Toi­vo Ki­min­ki

Eri puo­lil­la maa­il­maa pal­jon kon­ser­toi­neen ur­ku­tai­tei­li­ja Ka­le­vi Ki­vi­nie­men en­si­tun­tu­ma Pu­das­jär­ven kirk­koon oli hyvä. Lois­ta­va kirk­ko, hie­no paik­ka, van­han hir­si­kir­kon tun­nel­ma ai­doim­mil­laan.

– Soi­tan kon­ser­tis­sa pal­jon 1700-lu­vun mu­siik­kia, hie­noa et­tä kirk­kon­ne on sil­tä sa­mal­ta vuo­si­sa­dal­ta.

https://www.yo­u­tu­be.com/watch?v=onvk-yvJ­jO0

En­nen il­lan yh­teis­kon­sert­tia kirk­ko­her­ra Timo Lii­ka­sen kans­sa Ki­vi­nie­mi eh­ti myös ihas­tel­la kirk­ko­tai­det­ta. Se 60-vuo­tis­juh­la­kier­tu­eel­laan ole­vaa mies­tä har­mit­ti, et­tä ei eh­ti­nyt kun­nol­la tu­tus­tua alu­et­ta kier­tä­vään maa­il­man pi­sim­mäk­si sa­not­tuun hir­si­ai­taan.

Yh­teis­kon­sert­ti Timo Lii­ka­sen kans­sa ei ol­lut Ki­vi­nie­mel­le en­sim­mäi­nen. Yh­des­sä soi­tet­tiin Tyr­nä­vän kir­kos­sa, he ker­to­vat.

– Teil­lä on Pu­das­jär­vel­lä Ti­mos­sa har­vi­nai­nen yh­dis­tel­mä, oman paik­ka­kun­nan läh­töä ole­va kirk­ko­her­ra, joka on ai­van lois­ta­va muu­sik­ko.

Ko­vin pit­kään ei tai­tei­li­ja eh­ti­nyt kir­kon 24-ää­ni­ker­tai­siin ur­kui­hin tu­tus­tua. Suu­rim­piin val­ta­vis­sa ka­ted­raa­leis­sa ole­viin ur­kui­hin pi­tää ot­taa tun­tu­maa nel­jä-vii­si päi­vää en­nen kon­sert­tia, hän ker­toi.

Eri­tyi­sen tär­ke­ää Ki­vi­nie­mel­le il­lan kon­ser­tis­sa oli sen tar­koi­tus - hy­vän­te­ke­väi­syys. Esiin tun­ke­van pa­huu­den, joka il­me­nee esi­mer­kik­si net­tiin ni­met­tö­mä­nä kir­joi­te­tuis­sa il­keyk­sis­sä, vas­ta­pai­nok­si tar­vi­taan mu­sii­kin tuo­maa va­loa ja hy­viä te­ko­ja.

– Mu­siik­ki kor­jaa mie­len mus­taa va­loa, se pa­laut­taa sy­dä­meen ta­sa­pai­noa vä­räh­te­lyl­lään.

Mu­sii­kin tär­keä teh­tä­vä on tar­jo­ta ih­mi­sil­le suur­ta lap­se­no­mai­suut­ta. Sen kaut­ta pää­see kaik­ki­al­le maa­il­man­kaik­keu­teen, ker­too Ki­vi­nie­mi, jon­ka mat­ka­lu­ke­mi­siin kuu­luu ny­ky­ään maa­il­ma­kaik­keut­ta ja vaik­ka­pa kvant­ti­fy­siik­kaa kä­sit­te­le­viä te­ok­sia.

Il­lan kon­ser­tis­sa tai­tei­li­jan oh­jel­mis­ton tee­ma­na oli­vat lin­nut. Ne ovat ol­leet hä­nel­le lä­hei­siä Ja­las­jär­ven lap­suus­vuo­sis­ta läh­tien.

– Minä vi­hel­sin pik­ku­lin­nuil­le ja sain ne tu­le­maan lä­hel­le­ni.

Jois­sain van­hois­sa uruis­sa on oi­kein sa­ta­kie­li­ää­ni­ker­ta. Sel­lai­set löy­tyy esi­mer­kik­si Lah­den Muk­ku­las­ta, Ki­vi­nie­mi ihas­te­lee.

Timo Lii­ka­nen ker­toi oman osuu­ten­sa il­lan kon­ser­tis­sa ole­van ly­hyt, kym­me­ni­sen mi­nuut­tia. Hän nau­rah­ti il­lan ole­van tär­keä sik­si­kin, et­tä tu­lee mil­tei pa­kos­ta kir­kon uruil­la har­joi­tel­tua.

sis­ko oja­jär­vi