Kyl­lä riit­ti jut­tua, nau­rua ja läm­min­tä tun­nel­maa en­tis­ten Ku­ren kou­lun op­pi­lai­den ko­koon­tu­es­sa lau­an­tai­na 11.8. en­sim­mäi­sen ker­ran sit­ten kou­lu­vuo­sien.

Oli ilo pa­la­ta rak­kaal­le kou­lul­le ja to­de­ta, mi­ten hy­väs­sä kun­nos­sa Ku­ren asuk­kaat ovat kou­lun pi­tä­neet. Pyl­kön El­vi (Ii­nat­ti) oli apu­jouk­koi­neen tai­ko­nut pöy­tiin mo­nen­moi­sis­ta herk­kua ja juh­la­sa­li oli val­mis­tel­tu juh­la­vie­rai­den saa­pua. Van­ho­ja kou­lu­ku­via ja ryh­mä­ku­via äi­tien­päi­vä­juh­lis­ta oli lai­tet­tu esil­le.

Kou­lun koko ky­läl­le jär­jes­tä­mät jou­lu­juh­lat ja äi­tien­päi­vä­juh­lat oli­vat ai­ka­naan tär­kei­tä ti­lai­suuk­sia pie­nel­lä ky­läl­lä. Esi­merk­ke­jä vuo­si­kym­men­ten ta­kai­sis­ta op­pi­kir­jois­ta oli on­nek­si on­nis­tut­tu säi­lyt­tä­mään sii­tä huo­li­mat­ta, et­tä kou­lu oli lak­kaut­ta­mi­sen­sa jäl­keen kak­si­kym­men­tä­vuot­ta vuok­ral­la mil­loin mis­sä­kin käy­tös­sä.

Saim­me kuul­la kou­lun his­to­riik­kia ja en­tis­ten kou­lu­ka­ve­rei­dem­me kuu­lu­mi­sia. Oli mo­nen­moi­sia mie­len­kiin­toi­sia opin­to­ja ja elä­män­ta­ri­noi­ta. Suu­rin osa osal­lis­tu­jis­ta oli jo eläk­keel­lä. Useim­mil­la oli ker­rot­ta­va­naan haus­ko­ja epi­so­de­ja kou­lu­vuo­sil­ta, osa eh­kä pai­no­kel­vot­to­mi­a­kin.

Pe­ri­mä­tie­don mu­kaan Ku­ren kou­lua alet­tiin suun­ni­tel­la jo 1920-lu­vul­la. Kou­lun pai­kak­si suun­ni­tel­tiin al­ku­aan Ki­vi­vaa­ran rin­net­tä Säk­ki­sen ja Pyl­kön ta­lo­jen ra­jal­le.

Ton­tis­ta ei kui­ten­kaan pääs­ty so­pi­muk­seen Pyl­kön Ju­hon pe­lä­tes­sä, et­tä kou­lu­po­jat syy­tä­vät ki­viä lä­hei­sil­le pel­loil­le. Sit­tem­min Ala­ta­lon talo myi kou­lun pai­kak­si sen ny­kyi­sen ton­tin Ta­ka­lam­men ran­nal­ta, jo­hon kou­lu sit­tem­min ra­ken­net­tiin.

En­nen oman kou­lu­ra­ken­nuk­sen saa­mis­ta ky­läs­sä pi­det­tiin iso­jen ta­lo­jen pir­teis­sä kier­to­kou­lua muu­ta­mia viik­ko­ja vuo­des­sa. Kier­to­kou­lus­sa sen ajan lap­set ovat op­pi­neet luku- ja kir­joi­tus­tai­don, sa­moin las­ken­non pe­rus­tai­dot.

Lie­nee­kö kiis­ta kou­lun ton­tis­ta vai al­ka­nut sota myö­häs­tyt­tä­nyt kou­lun val­mis­tu­mis­ta. Vas­ta vuon­na 1947 kou­lu voi­tiin ot­taa val­mii­na ope­tus­käyt­töön. Kou­lu ra­ken­net­tiin hir­sis­tä. Sii­hen tuli kak­si luok­ka­huo­net­ta ja kou­lun ylä­ker­taan opet­ta­jien asun­not.

Ku­ren kou­lul­le tuli op­pi­lai­ta laa­jal­ta alu­eil­ta. Er­vas­tis­ta, Ve­ny­mäl­tä, Tir­mos­ta jne. Ylä­kur­ke­lai­set ei­vät käyt­tä­neet Ku­ren kou­lua, kos­ka mat­kat oli­vat pit­kät. Osa jou­tui ylit­tä­mään joen ja osa jou­tui hiih­tä­mään kou­luun.

Mo­net lap­set jou­tui­vat asu­maan ky­län ta­lois­sa. Opis­ke­lu­mo­ti­vaa­tio on täy­ty­nyt ol­la kor­kea nois­sa olo­suh­teis­sa. Pel­lon­pään Paa­vo ker­toi men­neen­sä vuon­na 1947 kou­luun 0-luo­kal­le. Aa­da-äi­ti oli pyy­tä­nyt saa­da lä­het­tää po­jan kou­luun Tyy­ne-sis­kon mu­kaan. Jous­ta­vaa toi­min­taa kou­lun puo­lel­ta.

Ku­res­ta kes­ki­kou­luun läh­te­neil­lä oli myös en­si al­kuun pit­kä mat­ka tai­val­let­ta­va­naan Er­vas­tiin lin­ja-au­tol­le. Jos­sain vai­hees­sa­han kou­lu­kul­je­tuk­set pa­ra­ni­vat ja lo­pul­ta lin­ja-au­to­kin al­koi kul­kea Ku­res­ta. Ei tar­vin­nut enää asua Ku­re­nal­la.

Var­sin­kin asun­to­la­muis­tot oli­vat huo­no­ja. Mo­nel­la pai­noi paha koti-ikä­vä. Ai­heut­ti­pa se ai­na­kin yh­den ty­tön kes­ki­kou­lun kes­key­ty­mi­sen­kin kah­den vii­kon opis­ke­lun jäl­keen.

Kou­lu oli kou­lu­käy­tös­sä vain vai­vai­set kak­si­kym­men­tä vuot­ta, vuo­teen 1967 saak­ka. Sen jäl­keen al­koi­vat kou­lu­kul­je­tuk­set en­sin Er­vas­tiin ja myö­hem­min Hir­vas­kos­kel­le. Kou­lun lak­kaut­ta­mi­sen jäl­keen Pu­das­jär­ven kun­ta vuok­ra­si kou­lua asu­mis­käyt­töön. Vuon­na 1987 Ku­ren met­säs­tys­seu­ra ja Maa- ja ko­ti­ta­lous­nai­set os­ti­vat sen ky­lä­läis­ten käyt­töön.

Hei­dän an­si­os­taan kou­lu on säi­ly­nyt ja pi­det­ty kun­nos­sa. Niin­pä saim­me ko­koon­tua muis­te­le­maan omia kou­lu­ai­ko­jam­me hy­vin säi­ly­neis­sä ti­lois­sa. Pal­jon on ky­län elä­mä hil­jen­ty­nyt sit­ten mei­dän kou­lu­ai­ko­jem­me. Täl­lä het­kel­lä ky­läs­sä on vain yk­si kou­lui­käi­nen lap­si.

Oli mu­ka­vaa saa­da ti­lai­suu­teen kol­me kou­lun en­sim­mäi­siin kou­lu­lai­siin kuu­lu­nut­ta tyt­töä; Ka­ri­nie­men Hil­ja, Ma­tin­ta­lon Lai­na ja Pel­lon­pään Tyy­ne.

He oli­vat en­nen kou­lun avaa­mis­ta jou­tu­neet käy­mään kou­lua use­am­mas­sa ky­län ta­los­sa, mm. Es­sa­las­sa ja Män­ty­läs­sä. Ty­töt oli­vat osal­lis­tu­neet kou­lun ra­ken­ta­mi­seen palk­ka­työ­nä ke­rää­mäl­lä hir­sien ra­koi­hin sam­mal­ta tilk­keek­si.

Hir­si­ra­ken­tei­nen kou­lu oli kui­ten­kin kyl­mä ko­vil­la pak­ka­sil­la, is­tut­tiin­pa jos­kus tun­nil­la vant­tuut kä­des­sä tai saa­tiin lupa läh­teä ko­tiin läm­mit­te­le­mään. Oli ta­val­lis­ta, et­tä kou­lu­lai­set avus­ti­vat vah­ti­mes­ta­ria kan­ta­mal­la hal­ko­ja, kos­ka pak­ka­sil­la ra­ken­nus­ta jou­dut­tiin läm­mit­tä­mään kak­si ker­taa.

Ko­vas­ti ar­vos­tim­me sitä, et­tä saim­me ti­lai­suu­teen myös kou­lun en­ti­sen opet­ta­jan, kou­lu­lais­ten kiit­tä­män to­pa­kan ja huu­mo­rin­ta­jui­sen Or­vo­kin. Kau­nis yli­op­pi­las Or­vok­ki Hed­man tuli opet­ta­jak­si Kur­keen vuon­na 1956.

Sa­maan ai­kaan kou­lul­le tuli vah­ti­mes­ta­rik­si Ruu­hi­jär­ven An­ni (Ve­te­läi­nen). Kyl­lä sii­nä tuli ky­län po­jil­le vi­pi­nää ja kil­pai­lua. Ja niin­hän sii­nä kävi, et­tä mo­lem­mat ty­töt löy­si­vät elä­män­sä mie­hen Ku­res­ta ja heis­tä tuli kur­ke­lai­sia lop­pui­äk­seen.

Pyl­kön Rei­jol­la (Lant­to) oli mo­nia oma­koh­tai­sia muis­to­ja Or­vo­kin opet­ta­juu­des­ta. Sai­pa juh­la­vä­ki kuul­la Rei­jon esit­tä­vän pit­kän ru­non­kin Or­vo­kin an­ta­man lais­kan­läk­syn an­si­os­ta. Kou­lun­sa tun­nol­li­ses­ti hoi­ta­va­na poi­ka­na hän oli ker­ran unoh­ta­nut ope­tel­la läk­syn­sä ul­koa ja saa­nut lais­kan­läk­syn, jon­ka sit­ten hoi­ti niin hy­vin, et­tä muis­ti sen tä­nä­kin päi­vä­nä.

Kou­lun en­sim­mäi­si­nä opet­ta­ji­na oli kak­si yli­op­pi­las­tyt­töä. Hei­dän jäl­keen­sä opet­ta­ji­na toi­mi­vat vuo­den ker­ral­laan kak­si pa­ris­kun­taa.

Sal­li Sii­to­nen tuli kou­lun opet­ta­jak­si vuon­na 1950 ja toi­mi mo­nien kur­ke­lais­ten las­ten opet­ta­ja­na ai­na vuo­teen 1956 saak­ka. Hä­nen poi­kan­sa Teu­vo toi­mi myös yli­op­pi­laak­si val­mis­tu­nee­na sa­ma­nai­kai­ses­ti opet­ta­ja­na äi­tin­sä ohel­la. Hän löy­si Ala­ta­lon­har­jul­ta Au­nen vai­mok­seen. Teu­von ker­ro­taan kul­ke­neen ke­sät ajan ta­van mu­kai­ses­ti yli­op­pi­las­lak­ki pääs­sään.

Opet­ta­jis­ta muis­tet­tiin Val­de­mar Jär­vi­sa­lo vaa­ti­va­na ja hy­vä­nä opet­ta­ja­na. Jouk­koon mah­tui eh­kä tur­han­kin ko­vaa ku­ria pi­tä­nyt opet­ta­ja. Kart­ta­kep­pi kat­ke­si use­am­mas­ta­kin koh­das­ta ja op­pi­lai­ta juok­su­tet­tiin kou­lun ym­pä­ri.

Esi­mer­kik­si mar­jo­jen tuo­mi­nen kou­luun syk­syl­lä oli tär­keä osa kou­lu­lais­ten vel­vol­li­suuk­sia. Jopa niin tär­keä, et­tä erään op­pi­laan ym­pä­ris­tö­o­pin nu­me­ro­a­kin las­ket­tiin va­jaan mar­ja-as­ti­an ta­kia.

Näin jäl­keen­päin nä­mä­kin muis­tot sai­vat kul­tai­set reu­nat ja hy­myi­lyt­ti­vät ma­ke­as­ti. Mah­toi­ko­han hy­myi­lyt­tää sil­loin ta­pah­tu­ma­het­kel­lä? Yh­den lu­ku­vuo­den ajan opet­ta­ja­na oli yli­op­pi­las­tyt­tö, jon­ka oli hy­vin vai­kea saa­da isoa jouk­koa ylä­luok­kien po­jan­kol­ti­ai­sia ku­riin ja jär­jes­tyk­seen.

Ku­ren kou­lu oli su­pis­tet­tu kan­sa­kou­lu. Lu­ku­vuo­si al­koi jo elo­kuun al­ku­puo­lel­la, jol­loin kol­me en­sim­mäis­tä luok­kaa kävi kou­lua kuu­te­na päi­vä­nä vii­kos­sa kol­men vii­kon ajan.

Kun ylem­mät luo­kat tu­li­vat kou­luun kol­men vii­kon jäl­keen, ala­luo­kat siir­tyi­vät käy­mään kou­lua vain lau­an­tai­sin. Ke­vääl­lä kol­men vii­kon jo­ka­päi­väi­nen kou­lu­jak­so ala­luo­kil­le tois­tui.

To­te­sim­me, et­tä vaik­ka meil­le kur­ke­lai­sil­le on tar­jot­tu opin­to­jen al­ku­tai­pa­leel­la nor­maa­lia vä­hem­män op­pi­tun­te­ja, olem­me pär­jän­neet hy­vin maa­il­mal­la. Hy­vin hulp­pei­ta ura­suo­ri­tuk­si­a­kin on saa­vu­tet­tu. Eh­kä olem­me saa­neet kou­lu­tie­don li­säk­si jo­tain muu­ta­kin tär­ke­ää elä­män eväs­tä ky­läs­täm­me.

Eräs en­ti­nen Ku­ren kou­lun op­pi­las oli ker­to­nut kou­lu­ko­ke­muk­sis­taan Ete­lä-Suo­mes­sa työ­yh­tei­sös­sään. Kom­ment­ti­na hän oli saa­nut: ”Sinä et ole täs­tä maa­il­mas­ta”. Niin vaa­ti­mat­to­mil­ta mei­dän olo­suh­teem­me vai­kut­ta­vat si­kä­läis­ten sil­mis­sä, et­tä hei­dän on vai­kea us­koa mois­ta to­dek­si­kaan.

Haus­ka­kin juh­la­päi­vä on ai­na lo­pul­ta pää­tet­tä­vä. Sil­min­näh­den päi­väs­tä naut­ti­nut juh­la­vä­ki kiit­te­li vuo­laas­ti mah­dol­li­suu­des­ta saa­da ta­va­ta tär­kei­tä en­ti­siä kou­lu­ka­ve­rei­taan ja muis­tel­la men­nei­tä.

Män­ty­län Jus­si kool­le­kut­su­ja­na sai ja an­sait­see isot kii­tok­set ja Pyl­kön El­vi päi­vän jär­jes­te­ly­jen ja tar­joi­lu­jen hoi­ta­ja­na sai ja an­sait­see ai­van su­per­kii­tok­set.

Ti­lai­suu­den lo­puk­si to­te­sim­me jou­kol­la, et­tä ol­kaam­me yl­pei­tä täs­tä kou­lus­ta ja niis­tä opeis­ta, joi­ta olem­me tääl­lä saa­neet. Ol­kaam­me yl­pei­tä myös omas­ta ko­ti­ky­läs­täm­me Ku­res­ta!

So­vim­me, et­tä jär­jes­täm­me seu­raa­van ko­koon­tu­mi­sen kol­men vuo­den ku­lut­tua. Täl­löin kut­su­taan kool­le kur­ke­lai­set, ei ai­no­as­taan en­ti­set Ku­ren kou­lu­lai­set. Toi­veis­sa on, et­tä saam­me sil­loin nos­taa li­pun uu­teen lip­pu­tan­koon. Pää­o­man ke­rää­mi­nen tan­gon ra­hoit­ta­mi­sek­si lai­tet­tiin jo alul­le ta­paa­mi­ses­sa.

Hen­ki­ses­ti it­sen­sä kur­ke­lai­sik­si tun­te­vil­le pe­rus­tet­tiin Fa­ce­book-ryh­mä, Mei­dän Kur­kem­me. Ryh­mä hel­pot­taa myös ko­koon­tu­mi­sis­ta ja yh­tei­sis­tä asi­ois­ta tie­dot­ta­mi­ses­sa.

Paa­von­ta­lon Mar­jaa­na