Ko­ren­to­jär­ven osa­kas­kun­nan mie­het läh­te­vät ka­laan tuu­lel­la­kin

Lau­ra Hil­tu­nen

– Ei se täs­sä lah­den pou­ka­mas­sa tuo tuu­li näy­tä niin ko­val­ta, Sot­ka­jär­ven ka­las­tus­kun­nan jä­sen Sep­po Holmst­röm poh­tii.

On tuu­li­nen päi­vä, mut­ta ka­laan te­kee mie­li läh­teä. Se­pon li­säk­si reis­suun on läh­dös­sä kol­me muu­ta mies­tä: Ant­ti Holmst­röm, Pasi Tör­rö ja Pent­ti Pie­ni­nie­mi. Mie­het läh­te­vät ve­sil­le kah­del­la ve­neel­lä, sil­lä pau­ne­tin ko­ke­mi­nen on si­ten hel­pom­paa.

Ka­la­reis­su suun­na­taan täl­lä ker­taa Pu­das­jär­ven Hir­vas­kos­kel­la si­jait­se­val­le Ko­ren­to­jär­vel­le. Ka­la­mies­ten teh­tä­vä­nä on pyy­tää jär­ves­tä ros­ka­ka­laa pau­ne­til­la, eli avo­ry­säl­lä. Ky­sees­sä on jär­vien hoi­to­han­ke, jota ELY-kes­kus tu­kee.

– Saam­me täs­tä ihan ra­hal­li­sen kor­vauk­sen, jon­ka ELY-kes­kus mak­saa. Sil­lä ka­te­taan kaik­ki ka­las­tuk­ses­ta koi­tu­vat ku­lut. Jär­vien hoi­to­ka­las­tus­ta har­joi­te­taan kol­men vuo­den jak­sois­sa.

Ros­ka­ka­loi­hin kuu­lu­vat eri­lai­set sär­ki­ka­lat, ku­ten lah­na, säy­ne ja sa­lak­ka. Niin kut­sut­tu­jen ros­ka­ka­lo­jen hyö­ty­käyt­tö oli­si Se­pon mie­les­tä jär­ke­vää.

Sep­po ei pu­hui­si mie­lel­lään ros­ka­ka­lan kä­sit­tees­tä, sil­lä hä­nen mie­les­tään kaik­ki kala on ar­vo­kas­ta.

– Ei­hän sii­nä ole jär­keä, et­tä ka­lo­ja jou­tuu heit­tä­mään met­sään. Oli­si hyvä, jos nämä saa­tai­siin jol­le­kin ka­la­tuot­tei­den val­mis­ta­jal­le elin­tar­vik­kei­den val­mis­tus­käyt­töön. Kaik­ki kala on ar­vo­ka­laa.

Ka­la­lii­ke Hä­tä­län kans­sa ai­em­min suun­ni­tel­tu yh­teis­työ ei to­teu­tu­nut. Hä­tä­län oli tar­koi­tus ot­taa vas­taan ka­laa Ko­ren­to­jär­ven ka­la­ve­den osa­kas­kun­nal­ta ja teh­dä eri­lai­sia ka­la­tuot­tei­ta.

Ve­neet työn­ne­tään ve­sil­le. Sou­ta­mi­nen vas­ta­tuu­leen on hie­man työ­läs­tä, mut­ta al­la on kui­ten­kin ke­vyt la­si­kui­tu­ve­ne. Sil­lä sou­ta­mi­nen on ke­vy­em­pää.

– Noin vuon­na 1962-1963 tääl­lä myy­tiin loh­ta­kin kau­pak­si. Ny­ky­ään ka­lan­myyn­ti on vä­hen­ty­nyt pal­jon. En­nen se oli mer­kit­tä­vä elin­kei­no, ja van­hem­pa­ni­kin möi­vät ka­laa Ou­luun to­ril­le ja kaup­pa­hal­liin. Va­li­tet­ta­vas­ti Pah­ka­kos­ken voi­ma­lai­tos on es­tä­nyt lo­hen nou­sun Ko­ren­to­jär­veen, Sep­po to­te­aa.

Mää­rän­pää on saa­vu­tet­tu. Pasi ja Pent­ti aset­tu­vat toi­sel­le puo­lel­le pau­ne­tin nie­lua ja tart­tu­vat sen reu­nois­ta kiin­ni. Toi­sel­la puo­lel­la ko­ke­mi­ses­sa avit­taa Sep­po.

– Tyy­nel­lä il­mal­la tä­män ko­ke­mi­nen oli­si pal­jon hel­pom­paa. Tah­too tuu­li hai­ta­ta. Tu­lee­ko­han tääl­tä nyt ka­laa. Meil­lä on Sot­ka­jär­ves­sä pau­net­ti, jos­ta saim­me va­jaan vii­kon ai­ka­na 770 ki­loa ka­laa. Hir­vas­jär­ven ry­sän kans­sa oli jon­kin­lai­nen tek­ni­nen on­gel­ma, kos­ka saa­lis­mää­rä jäi sa­taan ki­loon per ker­ta.

Pau­ne­tin al­ku­pää näyt­tää mel­ko tyh­jäl­tä, mut­ta noin puo­li­vä­lis­sä al­kaa ta­pah­tu­maan. Pent­ti nos­te­lee ka­laa pau­ne­tin nie­lus­ta haa­vin avul­la.

– No niin, al­kaa­han tääl­lä saa­lis­ta nä­ky­mään!

Het­ken ku­lut­tua kuu­luu huu­dah­dus. Pen­tin ja Pa­sin vene on hör­pän­nyt ai­mo an­nok­sen vet­tä. Pasi al­kaa äys­kä­röi­mään ri­vak­kaan tah­tiin vet­tä pois käyt­tä­en apu­naan laa­ke­aa kala-as­ti­aa.

– Mi­ten se nyt tuol­lein. Ei­hän täs­sä mi­tään – nau­rat­taa vain.

On­nek­si sel­vit­tiin pel­käl­lä säi­käh­dyk­sel­lä. Ka­la­mies­ten tou­hu on juu­ri sel­lais­ta kuin sen pi­tää­kin: in­nos­tu­nut­ta, vauh­di­kas­ta ja pe­lo­ton­ta.

Pau­net­ti on ko­et­tu. Mie­het ei­vät ole saa­lii­seen täl­lä ker­taa täy­sin tyy­ty­väi­siä.

– Ei­pä kyl­lä ko­vin pal­jon tul­lut täl­lä ker­taa. Ois­ko 30-40 ki­loa - ELY:lle täy­tyy ra­por­toi­da tark­ka saa­lis­mää­rä. Pyy­dyk­sen paik­kaa muu­te­taan sy­vem­mil­le ve­sil­le, kun vesi läm­pi­ää. Saa­lis­mää­rään vai­kut­ta­vat mo­net sei­kat, Sep­po tuu­maa.

Ran­taan sel­viy­dyt­ty­ään ka­las­ta­jat miet­ti­vät, kuka ha­lu­aa ot­taa ka­lo­ja ko­tiin vie­tä­väk­si. Hy­viä ruo­ka­ka­lo­ja ovat var­sin­kin suu­ret lah­nat, joi­ta Ko­ren­to­jär­ves­tä mu­ka­vas­ti nou­si­kin. Lah­na on mai­ni­on ma­kui­nen esi­mer­kik­si sa­vus­tet­tu­na, mut­ta mui­ta­kin val­mis­tus­ta­po­ja löy­tyy. Vain mie­li­ku­vi­tus on ra­ja­na.

– Minä olen teh­nyt niin, et­tä sa­vus­tan lah­nan en­sin kyp­säk­si. Sen jäl­keen ir­ro­tan ka­las­ta ruo­dot ja li­hat. Sit­ten ei muu­ta kun li­ha­myl­lyyn. Tu­lee erit­täin hy­viä sa­vu­lah­na­pih­ve­jä, Pasi ker­too.

Lah­nan pyyn­ti on kii­vaim­mil­laan juu­ri ke­väi­sin ve­sien läm­met­tyä yli kym­me­ne­nas­tei­sek­si. Se­pon mu­kaan lah­na hä­vi­ää ke­säk­si jon­ne­kin – ku­dun jäl­keen sitä ei enää näy.

– Lah­na tu­lee ta­kai­sin vas­ta syk­syl­lä. Kum­mal­lis­ta, mi­hin ne hä­vi­ä­vät.

Ka­la­mie­het ru­pat­te­le­vat vie­lä to­vin Pen­tin kar­ta­non pi­hal­la. Talo on ko­me­al­la pai­kal­la Ko­ren­to­jär­ven ran­nas­sa. Eräs asia mie­hiä kui­ten­kin mie­ti­tyt­tää.

– Nyt on niin kui­vaa, ei­kä sa­tei­ta ole tie­dos­sa pa­riin viik­koon. Se on huo­no jut­tu, kos­ka hyön­tei­set ei­vät pää­se li­sään­ty­mään ja lin­nut ei­vät sit­ten saa ruo­kaa.

Pa­luu­mat­kal­la Sep­po poh­tii, mikä ka­las­tuk­ses­sa oi­kein ve­tää puo­leen­sa.

– Olen ka­las­ta­nut pik­ku po­jas­ta läh­tien. En­nen van­haan kala oli tär­keä ra­vin­non­läh­de. Oli­si­ko­han se joku saa­lis­tus­viet­ti, mikä ih­mi­sel­lä ajaa täl­lai­siin tou­hui­hin. Jo­kin se kui­ten­kin on. Van­hem­pa­ni­kin ka­las­ti­vat, jo­ten kyl­lä minä luu­len, et­tä tämä ka­las­tus kul­kee ve­ren­pe­rin­tö­nä.

Kalaliike Hätälän kanssa suunniteltu yhteistyö ei toteutunut.