Jos­kus har­voin, hy­vin har­voin, tu­lee asi­aa Kuu­sa­moon. Se päi­vä koit­ti vii­me ke­vään vaa­lien ai­kaan. Niil­lä ei to­sin ol­lut mi­tään te­ke­mis­tä vas­ta­mä­keen suo­ri­te­tun reis­sun kans­sa, sil­lä pa­rem­pi puo­lis­ko oli saa­nut pää­hän­sä pääs­tä kuu­le­maan Ant­ti Rai­li­o­ta.

Pe­ril­lä käy­tiin heti ul­ko­na syö­mäs­sä. Ko­ne­liik­keen edus­tal­la kä­ris­ti­vät mak­ka­raa – eväs­tyk­sel­lä, et­tä ää­nes­tä­kää ja­loil­lan­ne ja käy­kää si­sään. Vaa­li­mak­ka­ran pääl­le käy­tiin trak­to­riin va­ra­o­sat os­ta­mas­sa.

Kal­liit li­put oli mak­set­tu­na il­lan kon­sert­tiin. Nyt yri­tet­tiin saa­da ho­tel­li­huo­net­ta kä­ve­ly­mat­kan pääs­tä. Ei on­nis­tu­nut, sil­lä sel­lais­ta ei ol­lut – ni­mit­täin sitä ho­tel­lia. Mat­kus­ta­ja­ko­ti löy­tyi. Ei kel­van­nut.

Po­ron­ku­se­man pääs­sä oli kyl­py­lä­ho­tel­li, jol­la ei ol­lut muu­ta tar­jo­ta kuin mi­nis­te­ri­ta­son swiit­ti. Ham­mas­ta pur­ren sai kel­va­ta, vaik­ka kyl­py­lään ei pääs­syt il­man li­sä­mak­sua.

Kyl­vet­tiin kii­rees­ti huo­neis­ton omas­sa sau­nas­sa, jon­ne oli­si mah­tu­nut po­ruk­kaa enem­män­kin. Ei ol­lut edes mi­ni­baa­ria, jos­sa oli­si voi­nut sau­na­juo­mat vii­len­tää. Lai­tet­tiin ik­ku­na­la­sin vä­liin.

Ho­tel­lin laa­jois­sa ti­lois­sa har­hai­li muu­ta­mia ih­mi­siä, mut­ta kei­la­hal­li oli tyh­jä. Pe­lin tii­mel­lyk­ses­sä kä­vin kak­sin kä­sin tis­kil­lä ja pyy­sin baa­ri­mik­koa tuo­maan sen kol­man­nen. Sa­noi, et­tä it­se­pal­ve­lu – jon­ka jäl­keen kävi it­se tyh­jin kä­sin sii­vous­ko­me­ros­sa kei­la­ra­tam­me vie­res­sä.

Kuu­sa­mo­ta­loon saa­vuim­me hy­vis­sä ajoin. Kon­sert­ti­sa­li täyt­tyi pik­ku­hil­jaa kol­man­nek­sel­la is­tuin­pai­kois­taan. Nou­si la­val­le myös or­kes­te­ri ja pit­kä­tuk­kai­nen lau­la­ja, joka oli vii­me nä­ke­mäl­tä pu­dot­ta­nut pai­no­aan use­am­man ki­lon.

Soit­to al­koi, mut­ta puls­ka lau­la­ja­poi­ka näyt­ti vain au­ko­van suu­taan. Pa­rin al­ku­ki­pa­leen ajan hän na­put­te­li kor­va­mik­ki­ään ja osoit­te­li sor­mel­laan ylös. Vii­mein ky­syi, et­tä kuu­lee­ko ku­kaan? Piti pom­pa­ta ylös ja huu­taa, et­tä ”An­tin lau­lu ei kuu­lu!” Soit­to seis ja vä­li­a­jal­le.

Tau­ol­la pai­kal­li­set ker­toi­vat, et­tä ää­nen­tois­tos­sa on ol­lut on­gel­mia, mut­ta ei­vät ole saa­neet kor­ja­tuk­si. Baa­ri­tis­kin jo­nos­sa ka­ve­ri ti­la­si Mus­tan rys­sän. Tar­joi­li­ja ky­se­li, mitä sii­hen tu­lee. It­se pyy­sin Gin­to­nic­kin, jota mei­nat­tiin jat­kaa sit­ti­suu­tal­la, kos­ka to­nik­kia ei ol­lut. Kuu­le­mat­ta jäi, mi­ten kävi seu­raa­van asi­ak­kaan Am­pi­ai­sel­le.

Tau­on jäl­keen An­tin ää­ni ka­jah­ti taas kor­ke­al­ta ja ko­vaa, mut­ta nyt ki­ta­ra­soo­lot huk­kui­vat rum­mun­pauk­kee­seen.

Kon­ser­tin jäl­keen au­ti­ol­ta vai­kut­ta­van ky­län ai­noa au­ki ole­va baa­ri löy­tyi var­tin kä­ve­ly­mat­kan pääs­tä lä­hes tyh­jil­tään.

Van­hem­pi tar­joi­li­ja ker­toi, et­tä nuo­ri­so läh­tee pa­rem­man elä­män pe­räs­sä muu­al­le. Nyt­kin oli­vat Ru­kal­la tu­ris­te­ja ja An­na Ab­reu­ta kat­so­mas­sa. Ruo­ka­lis­tal­ta otim­me leh­ti­pih­vit – las­ten an­nok­set, jot­ka ne­kin oli­vat ryö­kä­leen kal­liit.

Tak­sil­la ho­tel­lil­le. Sen enem­pää po­ruk­kaa ei nä­ky­nyt kuin il­ta­päi­väl­lä­kään. Pari pa­ris­kun­taa pe­la­si kän­ny­köil­lä ta­kim­mai­sen ra­vin­to­lan nur­kas­sa. Sen si­jaan aa­mu­pa­lal­la iso ra­vin­to­la­sa­li oli kuin täy­teen am­mut­tu. Mis­sä lie­ne­vät ei­li­sen ol­leet?

Ko­ti­mat­kal­la ää­nes­tet­tiin, mikä oli ol­lut reis­sus­sa pa­ras­ta. Ää­niä sai­vat ko­ne­liik­keen kä­ris­te­mak­ka­rat ja ys­tä­väl­li­set tak­si­kus­kit. Oma suo­sik­ki­ni oli Ou­lun­tie.