Maijanlammella

Maijanlammen vaihtelevat maastot luovat hyvät puitteet ajoharjoittelulle.

Sotavuosista alkaen Taivalkosken Maijanlammella on ollut armeijan toimintaa. Jatkosodan aikana siellä toimi 4.armeijakunnan päämaja. Sittemmin alue on toiminut Puolustusvoimien harjoitusalueena.

Pohjan Prikaatin lakkauttamisen jälkeen paikka oli välillä jopa lakkauttamisuhan alla, mutta viime vuosina se on palannut aktiivisempaan leirikäyttöön. Erityisesti Kainuun Prikaatin autokomppania on ottanut Maijanlammen omakseen. Leirejä pidetään muutaman kerran vuodessa.

– Täällä on vaihtelevammat maastot kuin monella muulla harjoitusalueella, toteaa kapteeni Peter Holm.

Menossa on autosotamiesten ajoleiri, johon osallistuu noin 90 varusmiestä Kainuun Prikaatista. Leirillä harjoitellaan ajamista, auton pelastamista sekä maastouttamista. Rankan päiväohjelman vuoksi varusmiehet nukkuvat sisätiloissa. Ei ole siis ihme, että leiri on varusmiehille mieluinen.

– Tämä on varmasti yksi parhaita leirejä. Ei tarvitse vartioida, riittää kunhan ajelee, toteaa alikersantti Toni Aarnio kymmenen leirin kokemuksella.

Sisun ojasta vetämistä on syytä opetella, sillä talvisella metsätiellä se saattaa luiskahtaa penkan puolelle.

Samaa mieltä ovat myös alikersantit Henri Savela ja Veikko Tuovinen. Suurin osa autokomppaniaan haluavista suunnittelee auto- ja kuljetusalalle suuntautumista myös siviilielämässä. Savelan isällä on takseja ja Aarnion isä omistaa kuljetusliikkeen. Tuovinen kertoo päätyneensä autokomppaniaan muuten vain.

– Minut sijoitettiin tänne. Vaativia hommia, mutta parhaita mitä täältä löytyy, hän toteaa. Autosotamiehenä on mahdollisuus suorittaa esimerkiksi yhdistelmäajokortti sekä vaarallisten aineiden kuljetuslupa.

Sotku tulee myös metsään

Oulun sotilaskotiyhdistys pitää tarvittaessa leirisotilaskotia Maijanlammella. Puolustusvoimat tilaa sotilaskodin paikalla pari kertaa vuodessa.

Sotilaskotisisaret Maria Vesterinen ja Salla Mäntyniemi ovat nuoria konkareita, molemmilla on takana jo noin kymmenen vuotta sotilaskotityötä. Kummallekin vapaaehtoistyö on lähellä sydäntä.

– Pyrin olemaan mukana toiminnassa aina kun on vain mahdollista, Salla Mäntyniemi toteaa.

Maria Vesterinen ja Salla Mäntyniemi viihtyvät vihreinä sisarina.

Leirisotilaskodissa työskenteleminen on Mäntyniemelle lähinnä sydäntä, vaikka hän on mukana monessa muussakin.

– Täällä on oma tunnelma. Saa olla varusmiesten kanssa tekemisissä ja saa suoraa palautetta työstään. Kiitos ja hymy riittää palkaksi, hän kertoo.

Maria Vesterinen työskentelee rajavartijana. Hänen mielestään sotilaskotityö sopii hyvin rajavartijankin harrastukseksi.

– Onhan tämä täysin erilaista kuin työhommat. Minusta on mukava tehdä vapaaehtoistyötä. Jos en olisi tässä mukana, niin olisin jossakin muussa vapaaehtoistoiminnassa, hän toteaa.